James Hirvisaari

18. Sitten kun

2 kommenttia

Sitten kun puna-armeijan ja Stalinin teoista puhutaan Suomessa samaan sävyyn kuin natseista ja Hitleristä, vasta sitten on jotakin kansamme sielussa tervehtynyt.

Sitten kun punalippu ja puristettu nyrkki, swastika ja roomalainen tervehdys ovat ihmisten mielissä vain harmittomia symboleja, ovat asiat jo aika hyvin.

Sitten kun ”Kansainvälinen” ja ”Erika” soivat korvissamme yhtä neutraalisti, olemme pelastuneet.

Advertisements

Kirjoittaja: jameshirvisaari

Kansanedustaja 2011-15, eduskuntaryhmän puheenjohtaja 2013-15, talousvaliokunta 2011-12, lakivaliokunta 2011-15, VR hallintoneuvosto 2012-14, kunnanvaltuutettu (Asikkala) 2009-15, kunnanvaltuuston 1. vpj 2013-14, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Asikkalan Muutos ry:n puheenjohtaja 2014-15, Päijät-Hämeen poliisilaitoksen neuvottelukunta 2013-15, Päijät-Hämeen maahanmuuttopoliittisen ohjelman ohjausryhmä 2009-15, Kanavajazz ry varapuheenjohtaja & taiteellinen johtaja 2009-, veturinkuljettaja (vapaaherra), teologian ylioppilas (Hki yliopisto)

2 thoughts on “18. Sitten kun

  1. Sodan jo päätyttyä: Puna-armeijan uskotaan raiskanneen Berliinissä jopa 200 000 saksalaisnaista Hitlerin valtakunnan luhistuttua 70 vuotta sitten.

    Hinta toisen maailmansodan loppumisesta oli kova saksalaisnaisille. Berliinin natsivallasta vapauttaneet puna-armeijan joukot syyllistyivät historian suurimpaan joukkoraiskaukseen. He raiskasivat nykyisessä Saksan pääkaupungissa kaikki tielleen osuneet naiset kahdeksanvuotiaasta aina kahdeksankymppiseen.

    Raiskattuja uskotaan olleen Berliinissä jopa 200 000. Raiskattujen keski-ikä oli 16,7 vuotta, ja jokainen raiskattiin keskimäärin 12 kertaa. Jopa 200 000 lapsen arvellaan saaneen alkunsa venäläissotilaan raiskauksista ja 10 000 naisen kuolleen raiskauksen seurauksiin.

    Pitkä hiljaisuus

    Sotilaiden raiskaamat naiset vaikenivat kokemastaan vuosikymmeniksi. Kommunistisessa Itä-Saksassa puna-armeija oli vapauttaja, ei raiskaaja, vaikka puna-armeijan raiskausten arvellaan jatkuneen aina vuoteen 1948 saakka. Tällöin neuvostosotilaat eristettiin omille parakeilleen ja vartiointiasemilleen.

    – Länsi-Saksassa asia taas oli tabu, koska saksalaisia pidettiin syyllisinä toiseen maailmansotaan, Saksalaisten karkotettujen liiton Sibyle Dreher sanoi.

    Monet naiset vaikenivat puna-armeijan teoista myös häpeästä, pelosta ja syyllisyydestä natsi-Saksan hirmutöiden takia. Vuonna 1953 saksalainen toimittaja Marta Hillers mursi hiljaisuuden ja kirjoitti kirjan Nainen Berliinissä. Siinä hän käsitteli puna-armeijan Berliinissä tekemiä joukkoraiskauksia. Kirja ei mennyt kaupaksi Saksassa. Asiasta ei haluttu edelleenkään puhua.

    Vuonna 2003 kirjasta otettiin uusintapainos. Kirja oli 18 viikkoa Saksan luetuimpien kirjojen listalla. Viisi vuotta myöhemmin valmistunut elokuva kiristi Saksan ja Venäjän suhteet äärimmilleen. Elokuva läväytti silmille vaietun ja kipeän asian. Naiset, moni jo isoäiti, alkoivat pikkuhiljaa kertoa traumastaan.

    Gabriele Köpp oli yksi raiskatuista. Hän oli vain 15-vuotias, kun joutui 14 päivän ajaksi neuvostosotilaiden seksuaalisen väkivallan uhriksi. Köpp on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan Miksi minun piti ollakin tyttö. Kun Köpp pääsi vapaaksi, hän rukoili, ettei vain olisi tullut raskaaksi. Niin ei käynyt. Köppillä ei ollut kuukautisia seitsemään vuoteen. Gynekologit puhuvatkin ns. venäläisestä sairaudesta. Moni ei koskaan edes kyennyt saamaan lapsia väkivaltaisen raiskauksen jälkeen.

    Neuvostosotilaille raiskaus oli virallisesti rikos. Todellisuudessa Stalin kuitenkin halusi raiskauksia sotilaidensa palkitsemiseksi ja siviilien terrorisoimiseksi.

    Tutkimus raiskauksista

    Raiskauksista on myös tehty tutkimus. Greifswaldin yliopistossa työskentelevä psykiatri Phillip Kuwert haastatteli 35 vanhempaa naista, jotka raiskattiin 1945. Kuwert halusi selvittää raiskauksen pitkäaikaiset vaikutukset.

    – He kokivat haastattelun hyvin koskettavaksi ja pitivät tärkeänä, että saivat vihdoin äänen.

    Kuwert valitsi sanansa tarkoin. Saksalaiset ovat joutuneet miettimään suhdettaan natsi-Saksan tekemään kansamurhaan ja sen harjoittamaan terroriin. Vasta nyt alkaa olla aika tutkia sodan muitakin uhreja.

    19-vuotiaana neljän neuvostosotilaan raiskaamaksi joutuneen Ruth Schumacherin muistot ovat hyvin tyypillisiä.

    – Pelko jää ainaiseksi ruumiiseen. Siitä ei pääse koskaan eroon. Tuska helpottaa ajan myötä, mutta pelko on aina läsnä.

    Lähteet: Spiegel, Independent, Guardian, Wikipedia

    KATRIINA MÄKELÄ
    katriina.makela@ilmedia.fi

    http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015050719637628_ul.shtml

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s