James Hirvisaari

25. Kanteluni eduskunnan oikeusasiamiehelle ja siihen saatu vastaus

Jätä kommentti

(Lähetin alkuperäiseen kanteluun jälkeen päin täsmennyksiä, jotka tässä versiossa on otettu selvyyden vuoksi huomioon, ja sen tähden teksti ei ole aivan joka kohdaltaan täysin identtinen alkuperäisen kanssa.)

Oikeusasiamiehen tehtäviä kuvataan virallisten internet-sivujen mukaan seuraavasti:

”Oikeusasiamies valvoo, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset ja virkamiehet noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Lisäksi hänen valvontaansa kuuluvat muutkin, jotka hoitavat julkista tehtävää. Oikeusasiamies seuraa erityisesti, että hyvä hallinto sekä perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat.”

Tässä kantelussani kiinnitän huomiota oikeuslaitoksen toimintaan ihmisoikeusnäkökulmasta. Pyydän oikeusasiamiestä tutkimaan ja ottamaan kantaa oikeuslaitoksen herkkyyteen tuomita kansalaisia rangaistuksiin asioissa, jotka koskevat poliittista ilmaisuvapautta. Erityisesti valtakunnansyyttäjänviraston rooli viime vuosien syytetehtailussa on ollut silmiinpistävää.

Kantelussa ei ole kyse siitä, että yksittäisten henkilöiden tuomioihin haettaisiin oikaisua vaan siitä, että oikeuslaitoksessa lymyää vakava ongelma.  Vaikuttaa siltä, että oikeuslaitosta käytetään poliittisiin tarkoituksiin tukahduttamaan kansalaisten ja erityisesti poliitikkojen sananvapautta.

Esimerkeiksi otan kolme tapausta, joissa totuutta on vääristelty ja joissa tuomiot ovat selkeästi kansalaisten oikeustajun vastaisia. Jokainen, joka perehtyy näihin tapauksiin syvemmin, voi todeta, että oikeuden ratkaisut ovat olleet vähintäänkin vinoutuneita. Tässä niistä vain lyhyt luonnehdinta:

1) Jussi Halla-aho (blogikirjoitus) – 50 päiväsakkoa

Oikeuslaitoksen tulkinta antaa ymmärtää, että on väärin kritisoida sitä, että jossakin kulttuurissa vanhat miehet ottavat vaimoiksi pieniä tyttöjä ja että on jopa rikollista, jos sellaista kutsuu pedofiliaksi. Lisäksi sanomalehti Kalevan pääkirjoituksen pohjalta tehty parodia tulkittiin kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan.

Kalevan pääkirjoitus 20.5.2008:

”Kiistatonta on, että Suomi on Länsi-Euroopan väkivaltaisimpia maita ja että se kytkeytyy erottamattomasti viinankäyttöön. Päissään surmaaminen on kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.”

Halla-aho tarttuu kaksoisstandardeihin ja parodioi Kalevaa siten, että suomalaiset korvattiin somaleilla:

”Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.”

Halla-ahon kirjoituksen intentiona oli kaksoisstandardeihin puuttuminen ja jo otsikonkin mukaan valtionsyyttäjän härnääminen eikä somalien solvaaminen. Mielestäni tässä yhteydessä 50 päiväsakon määrääminen ”rikoksista ihmisyyttä vastaan” loukkaa jokaisen ajattelevan ihmisen oikeudentuntoa. Joka tapauksessa molemmat syytteet (sekä uskonrauhan häirintä että kiihottaminen kansanryhmää vastaan) kuulostavat tarkoitushakuisilta ja tekaistuilta.

Lisäksi valtionsyyttäjän kritisoimiselle asetettiin hänen itsensä antaman lausunnon mukaan ”rajat”, vaikka kritiikki ei ollut kovinkaan ankaraa ja vaikka virkamiehen tulee asemassaan sietää normaalia enemmän julkista kritiikkiä. Valtionsyyttäjä on siis käyttänyt varsin raskasta pykälää rikoksista ihmisyyttä vastaan niin pienessä asiassa kuin hänen oman toimintansa julkinen arvostelu. – ”Det är bra att lagtolkarna nu har fått ett prejudikat. Högsta domstolen har dragit en gräns som anger hur långt den som kritiserar makthavare har rätt att provocera och överdriva”, säger Illman. (HBL 8.6.2012)

http://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2012/20120058

2) Freddy van Wonterghem (Facebook-kirjoitus) – 35 päiväsakkoa

Oikeuslaitoksemme tulkitsi, että jos islaminuskoiset ruoskivat raiskatun tytön hengiltä, sellaista ei saa Suomessa sarkastisesti kritisoida. Wonterghemin lausunto ei näet todellakaan ollut kansanryhmän solvaamista vaan sarkastinen puuskahdus, väsynyt voimattomuuden ilmaisu maailman pahuuden edessä. Nyt myötätunto raiskattua kohtaan tehtiin rikokseksi.

http://yle.fi/uutiset/freddy_van_wonterghem_tuomio_yhdesta_lauseesta_kohtuuton/6797931

3) James Hirvisaari (blogikirjoitus) – 25 päiväsakkoa

Oikeuslaitoksemme mukaan islamilaisen maailman ääri-ilmiöitä ei saa luetella, koska sellainen on solvaamista, vaikka tekstissä ei olisi minkäänlaista haukkuvaa sävyä. Se on kiihottamista, vaikka tekstissä ei olisi minkäänlaista yllytysaspektia. Käräjäoikeus vapautti syytteestä, mutta valtionsyyttäjälle käräjäoikeuden ratkaisu ei kelvannut. Syyttäjä tulkitsi kirjoittajan intention täysin virheellisesti ja väitti kirjoituksen olevan yleistävää eli muka kaikkia muslimeja koskevaa ja vieläpä tahallista solvaamista. Kyse oli kuitenkin maahanmuuttopolitiikan kritiikistä.

http://www.oikeus.fi/58924.htm

Yhteistä kaikille edellä mainituille tapauksille on syytetyn huoli suomalaisen yhteiskunnan turvallisuudesta monikulttuuristuvassa maailmassa. Maahanmuuttopolitiikan kriitikkojen mielestä työperättömän haittamaahanmuuton vaikutuksia vähätellään. Näille nuhteettomille kansalaisille, jotka rohkenevat puuttua ongelmiin julkisesti, syytteet ja rangaistukset eivät tee oikeutta, sillä he kantavat aidosti huolta Suomen ja suomalaisten tulevaisuudesta. Heidän leimaamisensa rikollisiksi ja rasisteiksi on mielestäni häpeällistä oikeusmurhaamista.

Kaikkiin mainittuihin tapauksiin olisi syytä perehtyä syvällisemmin, mutta ongelma on paljon vakavampi. Näyttää siltä, että oikeuslaitosta käytetään poliittisen vallankäytön välineenä. Hyökkäykset kohdistuvat erityisesti henkilöihin, jotka ovat olleet aktiivisesti mukana perussuomalaisten toiminnassa. Ongelma on jatkuva, ja tälläkin hetkellä poliittisesti aktiivisia kansalaisia on sananvapautta rajoittavissa rikosprosesseissa. Onkin syytä vakavasti kysyä, onko oikeuslaitoksemme politisoitunut, kuten helsinkiläinen käräjätuomari Jussi Nilsson on väittänyt kirjoituksessaan “Tuomarikunta organisoitu poliittisten valtaelinten alaisuuteen”:

“Suomessa on tuomioistuinten ja muiden virastojen organisaatiorakenteita ja johtamisjärjestelmiä yhtenäistetty, lisätty päällikkötuomarien johtamisvaltuuksia tuomioistuinten sisäisessä toiminnassa ja asetettu päällikkötuomarit hallituksen edustajiksi eräisiin suurimpiin tuomioistuimiin. Tällä tavoin on maan tuomioistuinlaitos liitetty yhä kiinteämmin osaksi kokonaisvaltaisesti ohjattavaa valtionhallintoa ja sitä kautta tuomarikunta organisoitu muun virkakunnan tavoin toimimaan poliittisen valtaeliitin johdon ja valvonnan alaisuudessa.” (Lakimiesuutiset maaliskuu 2002)

Ongelman ydin

Ongelman ydin on lain epämääräisyys ja erityisesti rikoslain 11:10 äärimmäisen tulkinnanvaraiset sananmuodot.  Kyseessä on ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan”, ja pykälä kuuluu näin:

”Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”

Vaikka lain otsikko on ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan”, rikoksen tunnusmerkistön toteutumiseksi pykälä ei edellytä mitään yllyttämisaspektia, vaan jopa pelkkä tiedon jakaminen tai mielipide voidaan tulkita solvaukseksi. Ja solvaamiseksi voidaan puolestaan tulkita melkein mikä tahansa kritiikki, vaikka mielipiteen ilmaisijalla itsellään ei olisi minkäänlaista solvausintentiota. ”Nollatoleranssi” muodostuu liian helposti mielivallaksi.

Vaikka pääongelma on lain kirjaimessa, ongelmapisteeksi muodostuu käytännössä tietenkin lain tulkinta. Sananvapauden rajojen tulkinta on Suomessa valtakunnansyyttäjänvirastossa käytännössä kahden henkilön käsissä. Kun valta keskittyy, helposti keskittyy myös vallan väärinkäyttö. Kyse on syyttämisvallasta, ja kuten tunnettua, valtakunnansyyttäjänviraston arvovalta oikeuslaitoksessa on varsin suuri. Ihmettelyni kiinnittyy myös siihen, miksi korkeimman oikeuden esittelijänä on edellä mainituissa esimerkkitapauksissa ollut yksi ja sama henkilö. Lisäksi omassa tapauksessani EIT:n päätöksen perustelut hylätä valitukseni ovat selvästi virheelliset, mutta perusteista ei suostuta antamaan mitään informaatiota, eikä edes esittelijän nimeä pyynnöistäni huolimatta ole saatettu tietooni.

Aiheen käsittelyä eduskunnassa

Olen tehnyt ministerille kirjallisen kysymyksen (KK 799/2013 vp) kyseisestä epämääräisestä lakipykälästä, mutta ministerin vastaus oli niin kelvoton, että edustaja Halla-aho teki kirjallisen kysymyksen (KK 993/2013 vp) ministerin antamasta vastauksesta.

Edustaja Jussi Halla-aho on tehnyt aiheesta myös lakialoitteen (LA 38/2013 vp). Erittäin hyvän kuvan asiasta saa lähetekeskustelussa pidetyistä puheenvuoroista:

Eduskunnan istuntopöytäkirja 3.10.2103, asiakohta 8, puheenvuorot:

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_93_2013_ke_p_5.shtml

Olen itse sivunnut asiaa ja sen ongelmapistettä eriävässä mielipiteessäni lakivaliokunnan lausuntoon koskien valtioneuvoston selontekoa EU-politiikasta 2013 (VSN 6/2013 vp):

LaVL 16/2013 vp, ERIÄVÄ MIELIPIDE 2:

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/lavl_16_2013_p.shtml

Suhteellisuudentajun säilyttämiseksi on syytä huomioida rasismin tilanne maailmalla suhteessa Suomen tilanteeseen. Suomessa keskustelu aiheesta on täysin vinoutunutta. On välttämätöntä, että myös maahanmuuton ongelmista voidaan puhua vapaasti ilman rangaistuksen pelkoa.  Onhan selvää, että yhteiskunnan ilmapiiri vain kiristyy ja jännitteet lisääntyvät, jos ihmisiä estetään ilmaisemasta ajatuksiaan. Mikä tahansa sanallinen viesti, joka auttaa sanojaansa purkamaan omaa pahaa oloaan turvallisella tavalla on parempi kuin sananvapauden rajoittaminen vain niille, joilla on valtaapitävien kanssa yhteneväiset mielipiteet maahanmuutosta. Mielipiteen tuomitseminen rikolliseksi vihapuheeksi ainoastaan lisää vihaa. Mielipiteen ilmaiseminen purkaa paineita, ja kuulluksi tuleminen rauhoittaa.

Pyyntö

Oikeusasiamiehen internet-sivuilla lukee näin:

”Jos oikeusasiamies havaitsee säännöksissä tai määräyksissä puutteita, hän voi kiinnittää niihin valtioneuvoston huomiota ja tehdä esityksiä niiden korjaamiseksi.”

Pyydän oikeusasiamiestä puuttumaan tässä kirjeessä esittämiini epäkohtiin, erityisesti rikoslain 11:10 sisältöön ja tulkintaan. Mielestäni myös valtakunnansyyttäjänviraston tehtäväkuvaa olisi syytä vakavasti tarkastella ja arvioida. Saamani kansalaispalaute kertoo, että ihmisten luottamus Suomen oikeusjärjestelmää kohtaan horjuu. Asia on koko yhteiskunnan kannalta hyvin tärkeä.

Kunnioittavasti

James Hirvisaari

Oikeusasiamiehen erinomaisen asiallinen vastaus: SIVU 1 ja SIVU 2.

Mainokset

Kirjoittaja: jameshirvisaari

Kansanedustaja 2011-15, eduskuntaryhmän puheenjohtaja 2013-15, talousvaliokunta 2011-12, lakivaliokunta 2011-15, VR hallintoneuvosto 2012-14, kunnanvaltuutettu (Asikkala) 2009-15, kunnanvaltuuston 1. vpj 2013-14, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Asikkalan Muutos ry:n puheenjohtaja 2014-15, Päijät-Hämeen poliisilaitoksen neuvottelukunta 2013-15, Päijät-Hämeen maahanmuuttopoliittisen ohjelman ohjausryhmä 2009-15, Kanavajazz ry varapuheenjohtaja & taiteellinen johtaja 2009-, veturinkuljettaja (vapaaherra), teologian ylioppilas (Hki yliopisto)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s