James Hirvisaari

36. Poliittinen sananvapaus ja sen vainoojat

1 kommentti

Minä olen erittäin huumorintajuinen ihminen. Ymmärrän kaikenlaista huumoria. Mielestäni kaikessa pitää olla hitunen huumoria, ja liika kireäpipoisuus vie ilon elämästä. On olemassa toisaalta kuivakasta älyhuumoria ja toisaalta pähkähullua aivojen tyhjälyöntihuumoria.

Tunnustan olevani enemmän jälkimmäisen ystävä. Kummelijutut kolisevat minuun aikaa kovaa. En kuitenkaan itse ole vähimmässäkään määrin persoonaltani humoristi. Ongelma on siinä, että jos kerronkin jonkin vitsintapaisen, kaikki tuntuvat ottavan sen kuolemanvakavasti. Se on mielestäni omituista ja hämmentävää. Olen siis päättänyt olla kertomatta vitsejä – ja niin täälläkin.

Huumorintajullani on kuitenkin  rajat. Raja menee valehtelussa ja väärämielisyydessä. Median valehtelu ja oikeuslaitoksen harrastama turvan tukkiminen vetää vakavaksi. Poliittisella sananvapaudella on tässä maassa kaksi vihollista: media ja oikeuslaitos. Tässä esityksessä jätän median roolin sivummalle, mutta toki moitin valtamedian harrastamaa propagandaa, manipulointia, tarkoitushakuista uutisointia ja mielipiteen muokkausta.

Media

Mediaväki tietenkin kärttää nyt esimerkkejä, että missä muka noin on toimittu. Ei tarvita kuin kaksi räikeää esimerkkiä. Media uutisoi, että Jussi Halla-aho vaatii tankkeja Kreikan kaduille. Ja avustajani muka ehdottaa hihamerkkejä ulkomaalaisille. Kumpikin uutisointi varmasti tahallista vääristelyä, jolla tarkoitushakuisesti pyritään luomaan negatiivisia mielikuvia. Ja vieläpä STT sellaista harrastaa. Olevinaan TIETOtoimisto. Paradoksaalisesti toimittajat ovat huolissaan ”vihapuheista” eivätkä sananvapaudesta.

Median pitäisi kiinnostua ilmiöistä eikä tehdä politiikkaa, mutta sellaiseen moraaliseen selkärankaisuuteen se ei Suomessa kykene. Medialla on todella suuri valta, ja monet poliitikot pelkäävät mediaa. Minä en pelkää vaan kritisoin ankarasti ja nostan esiin röyhkeimmät valheet. Niin olen monet kerrat tehnyt, ja mediaväen tuohtumus on sikäli ymmärrettävää.

Mutta menkööt itseensä. Suomessa on paljon uutistoimitusta, mutta journalismista puuttuu LAATU. Valitettavaan laaduttomuuteen syyllistyvät myös ne, jotka sumeilematta käyttävät median valheita hyväksi oman poliittisen toimintansa edistämiseen. Politiikasta on reilu peli kaukana. Ja missä on valtaa, siellä on hyvin helposti myös vallan väärinkäyttöä.

Oikeuslaitos

Sitten oikeuslaitokseen. Erityisesti valtakunnansyyttäjänvirastossa on tehtailtu ja jatkuvasti tehtaillaan liukuhihnalla poliittisia oikeudenkäyntejä. Vaikka perimmäinen ongelma onkin liian epämääräinen lakipykälä eli rikoslain 11 luvun 10. pykälä nimikkeeltään kiihottaminen kansanryhmää vastaan, mätäpesäke on valtakunnansyyttäjänvirastossa, jossa tulkitaan ihmisten sanomisia ja kirjoituksia – esimerkiksi blogitekstejä – aivan tahallisesti täysin kieroon.

Vaikka lakipykälän otsikko on kiihottaminen kansanryhmää vastaan, pykälässä ei puhuta mistään yllytyksestä vaan kansanryhmän solvaamisesta. Ja solvaamiseksi riittää vaikkapa tiedon tai kriittisen mielipiteen esittäminen, jonka syyttäjä tulkitsee omalla vinksahtaneella tavallaan. Ongelma on siinä, että valtakunnansyyttäjänvirastolla on liian suuri vaikutusvalta oikeuslaitoksessamme. Syyttäjät ovat jopa leveilleet sillä, että heidän ajamansa syytteet johtavat lähes aina tuomioon. Se olen omin korvin kuullut.

Jussi Halla-ahon tapaus lienee kaikille tuttu. Täysin keinotekoinen syyte ja seurauksena 50 päiväsakkoa. Freddy van Wonterghem kritisoi raiskatun tytön hengiltä ruoskimista ja moitti barbaarista kulttuuria, seurauksena 35 päiväsakkoa. Minä itse luettelin islamilaisen maailman ilmiöitä tekstillä, jossa ei ollut pienintäkään solvaavaa eli haukkuvaa sävyä – 25 päiväsakkoa. Vastoin yleistä harhaluuloa, minua ei muuten todellakaan syytetty kuuluisaksi tulleesta otsikosta ”Kikkarapäälle kuonoon” vaan tuosta islamilaisen maailman lieveilmiöiden luettelemisesta. Ja näitä tapauksia on useita, tuoreimpana tamperelaiselle Anu Palosaarelle tuomittu järjetön 85 päiväsakkoa. Referenssiksi totean, että kuolemantuottamuksesta tuomittiin äskettäin sakkoja sama määrä. Onpa herjanheitosta internetissä langetettu Suomessa ehdotonta vankeuttakin ja määrätty kymmenien tuhansien korvauksiin. Seksuaalirikoksista sen sijaan selvitään useimmiten ehdollisella – henkisistä kärsimyksistä saatujen korvausten jäädessä huomattavasti alle tuon edellä mainitun. Jotakin on pahasti pielessä.

Mutta mikä on motiivi tällaiselle mielivallalle? Tokihan siinä on poliittiset motiivit. Siinä pyritään tukkimaan erityisesti maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivien poliitikkojen suut oikeuslaitoksen keinoin. Väitän, että valtakunnansyyttäjänvirasto on mielenmaailmaltaan poliittisesti korruptoitunut DEMLAhenkinen laitos. Se ei ole oikeudenpalvelija vaan vallankäyttäjä ja poliittinen vaikuttaja. Demlahan on vasemmistotaustainen oikeuspoliittinen yhdistys, joka monikulttuurisuutta palvoen pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan yhteiskuntaan. On äärimmäisen häpeällistä, että oikeuslaitosta käytetään kilpailevien poliittisten toimijoiden vaientamiseen. Monikultturismi ei ole mikään väistämättömyys vaan poliittinen ideologia.

Mutta kaikkien ihmisten mielestä monikulttuurisuus ei ole pelkästään ihanaa. Maahanmuuttoon liittyy vakavia ongelmia. Niiden käsittely ei kuitenkaan ole tänään tämän esityksen aiheena. Sitä paitsi on hankalaa puhua todellisista ongelmista vapaasti, koska ilmassa on rangaistuksen uhka. Siitä huolimatta olen kuitenkin sitä mieltä, että ongelmista ei saa vaieta, vaan niistä on HUUDETTAVA tavalla tai toisella.

Tällä hetkellä valtakunnansyyttäjän syyteharkinnassa on vuoden takainen blogitekstini, joka käsittelee Etelä-Afrikan aivan karmeita raiskaustilastoja. Pohtiessani raakalaismaisen rikosaallon syitä olisin muka solvaamassa kaikkia etelä-afrikkalaisia ihmisiä. No minä olen julkaissut esitutkintaselvitykseni kaikelle kansalle, valaissut asian aika lailla kristallinkirkkaaksi niin, että pidän hyvin perusteltuna vaatia apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen eroa. Valtakunnansyyttäjänviraston häikäilemätön ylimielisyys on ollut vertaansa vailla.

Islam

Islamia olen joskus kritisoinut, mutta haluan tässä tuoda esiin sen, mitä olen aiheesta aiemmin selvennykseksi kirjoittanut:

”Kun kritisoin islamia, kritisoin sellaista islamia, jossa vihataan juutalaisia, alistetaan naisia monin tavoin, silvotaan lapsia (ympärileikkaus, jopa tyttöjen), vainotaan vähemmistöjä (esimerkiksi muiden uskontojen edustajia), harrastetaan moniavioisuutta ja jopa lapsiavioliittoja, käytetään kunniaväkivaltaa, teurastetaan eläimiä ilman tainnutusta (=rääkkäystä), harrastetaan ruoskimis- ja kivitysrangaistuksia ja jossakin jopa amputaatioita.

En mitenkään voi hyväksyä kulttuuria, jossa esimerkiksi ruoskitaan raiskattuja tai kivitetään avionrikkojia tai hirtetään homoseksuaaleja. En hyväksy sharia-lakia missään lievemmässäkään muodossa. En hyväksy kulttuuria, jossa uskonasia ei ole yksityisasia ja jossa uskosta luopumisesta voi saada kuolemanrangaistuksen.

En hyväksy sellaisia rinnakkaiskulttuureja omamme rinnalle. Sellaista länsimaisen yhteiskuntamme peruspilareita vakavasti repivää monikulttuurisuutta en kannata vaan voimakkaasti vastustan.

Ellei mediassa ole suorastaan valehdeltu, mainitunlaisia ilmiöitä esiintyy ainakin joillakin alueilla islamilaisessa maailmassa. En minä muunlaista islamia ole koskaan kritisoinutkaan.”

Tähän kohtaan voisin mainita, että muun muassa lankomieheni ja myös eduskunta-avustajani ovat kumpikin taustaltaan muslimeja, mutta he eivät vähimmässäkään määrin edusta edellä mainittua uskonnollista fanatismia.

On välttämätöntä, että myös maahanmuuton ongelmista voidaan puhua vapaasti ilman rangaistuksen pelkoa. On selvää, että yhteiskunnan ilmapiiri vain kiristyy ja jännitteet lisääntyvät, jos ihmisiä estetään ilmaisemasta ajatuksiaan. Myös medialla on suuri vastuu uutisoida asioista totuudenmukaisesti. Median pitäisi olla tasapuolinen kansan palvelija, mutta se on vallanhuumassaan pettänyt kansan. Luottamus sekä oikeuslaitokseen että mediaan on rapistunut. Poliittisen sananvapauden loukkaaminen on häpeällistä toimintaa.

Lopuksi

Lopuksi haluan sanoa, että minä viihdyn erittäin hyvin MUUTOKSESSA. Se on oikeasti erilainen puolue. Muutoksen kolme pääohjelmaa ovat SUOMALAISTEN ETU, SUORA DEMOKRATIA ja SANANVAPAUS. Huomatkaa, että vanhanaikainen poteropolitiikka yhdistää vain samanmielisiä ihmisiä, mutta MUUTOS yhdistää mielipiteiltään myös täysin eri linjoilla olevia, KUNHAN kaiken pohjalla on suora demokratia eli idea siitä, että annetaan kansalaisten päättää asioista. Lakialoite sitovista kansanäänestyksistä kerää parhaillaan kansanedustajien allekirjoituksia, ja aion jättää sen eduskunnan keskuskansliaan ensi viikon perjantaina.

Tämä riittäköön – toivotan teidät kaikki MUKAAN MUUTOKSEEN, tekemään poliittista historiaa.

Ja toivotaan, että poliittisen sananvapauden tukahduttaminen tässä maassa vihdoin loppuu.

(Puhe Oulussa 22.2.2014 – video)

Mainokset

Kirjoittaja: jameshirvisaari

Kansanedustaja 2011-15, eduskuntaryhmän puheenjohtaja 2013-15, talousvaliokunta 2011-12, lakivaliokunta 2011-15, VR hallintoneuvosto 2012-14, kunnanvaltuutettu (Asikkala) 2009-15, kunnanvaltuuston 1. vpj 2013-14, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Asikkalan Muutos ry:n puheenjohtaja 2014-15, Päijät-Hämeen poliisilaitoksen neuvottelukunta 2013-15, Päijät-Hämeen maahanmuuttopoliittisen ohjelman ohjausryhmä 2009-15, Kanavajazz ry varapuheenjohtaja & taiteellinen johtaja 2009-, veturinkuljettaja (vapaaherra), teologian ylioppilas (Hki yliopisto)

One thought on “36. Poliittinen sananvapaus ja sen vainoojat

  1. Homo vai hetero? Tää voi olla jollekkii vaikea asia. Mua auttoi tää teksti. http://www.kotipetripaavola.com/homoseksuaalisuudensynty.html

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s