James Hirvisaari

95. Kehityspolitiikka

Jätä kommentti

DEBATTIPUHEENVUORO:

Arvoisa puhemies, esitän tässä nyt vain lyhyet kysymykset:

Miksi velkainen maa ottaa lisää velkaa antaakseen sitten varoja muille? Mielestäni melko pähkähullua toimintaa.

Tietty prosentti bruttokansantuotteesta on tuulesta temmattu. Eikö summan pitäisi vertaantua pikemminkin valtion budjettiin ja reaaliseen käyttötalouteen?

Ja onko kehitysapuun sijoitettava valtava summa varmasti kansalaisten enemmistön tahdon mukainen? Oma veikkaukseni on että eipä ole.

Arvoisa puhemies, kyllä tuossa perussuomalaisten mallissa on ihan hyvää ajatusta.

VARSINAINEN PUHEENVUORO:

Arvoisa puhemies!

Kehityspolitiikasta puhuttaessa tuntuu ikään kuin johtoaatteena olevan yleinen hurmoksellisuus ja kyvyttömyys – demokratiassa tuiki tarpeelliseen – kriittiseen keskusteluun. On toki hyvä, että näinkin suuren loven valtiomme budjetista vievästä kuluerästä saadaan raporttia, mutta sen laatu jättää toivomisen varaa. Se on hienoja sanoja, kauniita aatteita ja lupauksia paremmasta, mutta arkoja asioita se välttelee. Me emme ole kykeneviä ratkaisemaan ensimmäistäkään ongelmaa, ellemme ole ensin valmiita puhumaan lähtökohdista suoraviivaisesti, oikein tiedoin ja ilman poliittisesti valmisteltua tunnelatausta.

Väestönkasvun vakavuutta on hieman tuotu esille raportissa, mutta emme selvästikään ole halukkaita todellisiin toimiin ongelman ratkaisemiseksi. Kun perheiden lapsimäärä ylittää perheen kyvyn omiensa ruokkimiseen, juuri silloin päädymme näkemään surullisimpia uutistekstejä ja -kuvia nälkään nääntyvistä lapsista. Emme voi olla niin naiiveja, että uskomme pelkästään korupuheiden demokratiakehityksestä auttavan hätään. Väestönkasvu on vain yksi monista asioista, joissa toisella kädellä autamme kehitysmaita ja toisella lyömme heitä.

Emme näet voi samanaikaisesti tukea uskonto- ja tapakulttuuria joka tekee naisista elinikäisiä lapsentekokoneita ja samalla murehtia väestönkasvua. Täten tulemme toiseen asiaan, jota raportti kiertää kuin kissa kuumaa puuroa. Uskonto mainitaan koko raportissa tasan kahdessa sivulauseessa, vaikka se on monessa kehitysmaassa tärkeimpiä, ellei tärkein tekijä ihmisten elämässä – siinä elämässä, jota me väitämme haluavamme parantaa. Toki uskonnon käsitteleminen on haastavaa, mutta mikä demokratian mallimaa me olemme, jos emme uskalla edes puhua ongelmista? Oman maamme historia opettaa, että uskonto voi olla niin vieraan maan vihanpidon väline, kuin myös jokaista ihmistä ja perhettä tukeva voima ja auttava käsi. Monessa kehitysmaassa vaakakuppi kallistuu edellisen puoleen yhä useammin. Jos emme tätä myönnä ja hyväksy kiihkouskontojen uhrien auttamista osaksi kehitysmaiden ongelmaa, me vain pahennamme ihmisten kärsimyksiä.
Selonteossa toki pohditaan tuttuun tapaan sitä, miksi tähän kovin vähän nettotuloksia tarjoavaan pohjattomaan kaivoon ei kanneta enemmän mammonaa. Unohdamme herkästi, että valtion budjetti on viimeisellä sivulla vain kaksi numeroa – menot ja tulot.

Raha, joka laitetaan kehitysapuun talouden mustimpina aikoina, on viivan alla lopulta raha pois kouluista, terveydenhuollosta ja poliisilta. Lisäksi kehitysapua on lukuisten asiantuntijoiden suullakin kritisoitu kehitysmaita passivoivaksi. Jos käyttäisimme samat rahamäärät avoimen kaupan edistämiseen, voisimme tehdä tulosta kehitysmaiden olojen lisäksi myös maamme hädässä oleville vientimarkkinoille.

Sitten asia, joka kolkuttaa kotiovellemme ehkäpä kaikkein kovimmin. Vaadimme kehitysmailta verokikkailun ja veronkierron estämistä, verotuksen muutoinkin asiallista hoitamista sekä laajaa julkisuusperiaatetta. Samaan aikaan kotimaassamme veronkierto on hallitseva standardi pitkin rakennusteollisuutta ja monia muita aloja, emmekä tunnu olevan järin huolestuneita ongelmista, kun ne koskevat meitä itseämme. Vaan yhtä lailla niin meillä kuin kehitysmaillakin tosiasia on raportinkin mukaan se, että veronkierto vie leivän pois ihmisten nenän edestä.

Verotuksen ja rahaliikenteen ongelmat tunnustetaan merkittäviksi syiksi kehitysmaiden ongelmiin. Koska kehityspolitiikan ylväs periaate on toimia paikallisten ehdoilla ja heidän kanssaan yhteistyössä, tämä tarkoittaa että jokainen kehitysyhteistyön euro on omiaan pahentamaan tältäkin osin ongelmia kohdemaissa.

Arvoisa puhemies!

Lopuksi : mitä järkeä on velkaisen maan ottaa lisää velkaa pystyäkseen antamaan rahaa muille – ja vieläpä tehottomaksi tiedettyyn kehitysapuun. Maailmanparantajat ovat unohtaneet Suomen. Maailmaa ei ole saatu parannettua, mutta Suomi on menossa pilalle.

(Selonteko hallituksen kehityspolitiikasta, keskustelu 9.9.2014)

Mainokset

Kirjoittaja: jameshirvisaari

Kansanedustaja 2011-15, eduskuntaryhmän puheenjohtaja 2013-15, talousvaliokunta 2011-12, lakivaliokunta 2011-15, VR hallintoneuvosto 2012-14, kunnanvaltuutettu (Asikkala) 2009-15, kunnanvaltuuston 1. vpj 2013-14, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Asikkalan Muutos ry:n puheenjohtaja 2014-15, Päijät-Hämeen poliisilaitoksen neuvottelukunta 2013-15, Päijät-Hämeen maahanmuuttopoliittisen ohjelman ohjausryhmä 2009-15, Kanavajazz ry varapuheenjohtaja & taiteellinen johtaja 2009-, veturinkuljettaja (vapaaherra), teologian ylioppilas (Hki yliopisto)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s