James Hirvisaari

98. Puolustuksen puheenvuoro

2 kommenttia

Tänään minulle soitti Etelä-Suomen Sanomien toimittaja, joka halusi tehdä minusta lehteen ”henkilökuvaa”. Sanoin hänelle, että jos hän on saapumassa Iltalehden viitoittamalle haaskalle, ja yrittää nyt James Hirvisaaren lisäksi tuhota myös hänen vaimonsa niiden halpamaisten juorujen takia, jotka väittävät minun olevan ”aivot” mieheni politiikan ja kirjoitusten takana, niin hän voi tehdä saman mitä esitin sille perussuomalaiselle ”ystävälle”, joka tuon inhottavan, meitä molempia loukkaavan juorun mediaan kuiskutteli: ”Mene peilin eteen ja sylkäise päin pläsiä siellä seisovaa paskaläjää.”

En antanut haastattelua. Aloin vain itkeä. Taas kerran.

Ja totesin, että nyt riittää.

Viiden vuoden villilänsi ”Suomen vaarallisimman miehen” (definition by Pekka Siikala) vaimona on itkettänyt aika usein.  Politiikan astuessa elämän keskiöön hyvin monista ihmisistä astuivat esiin kaikki heidän huonoimmat puolensa ja kätketyimmätkin kaunansa. Eikä se ole ollut kaunista katsottavaa.

Ei, minä en ole Jamesin politiikan tekijä. Mutta kyllä, minä olen hyvin älykäs. Ja olen naimisissa äärimmäisen lahjakkaan, älykkään ja itseäni sekä viisaamman että ihmisenä paljon suuremman miehen kanssa. Hänessä on sekä miestä tekemään ihan itse omat ratkaisunsa että myös selkärankaa seistä omien valintojensa takana. Joskus se harmittaa, mutta pääasiallisesti olen miehestäni hyvin ylpeä.

Yksityisyyden puolesta valhetta vastaan

Jamesin lähtiessä mukaan politiikkaan kannustin ja rohkaisin häntä kyllä vahvasti, koska tiesin politiikasta ja mediasta kuitenkin sen verran, että ajattelin koko tuon sekopäiseksi muuttuneen maailman kaipaavan kipeästi uudistumista – ja aimoannoksen rehtiyttä ja suoraselkäisyyttä. Tiesin, että Jamesilla ei ollut minkään väirisiä lehmiä missään ojissa ja myös sen, että häneen voi luottaa kuin peruskallioon.

Yhtä suurella varmuudella tein myös täysin tietoisesti ratkaisun pysytellä itse julkisuuden ulkopuolella. Olin itse asiassa tehnyt sen jo vuosikymmentä aiemmin, julkaistessani ensimmäiset kirjani. En ole koskaan antanut haastattelua, joka koskisi jotain muuta kuin työtäni. Kotini ovet eivät ole koskaan toimittajille avautuneet. Halusin, ja haluan edelleenkin, säilyttää oman yksityisyyteni, koska mediassa pitkään työskenneltyäni tiedän liian paljon myös siitä, miten julmaa julkisuus on. Siksi tajusin myös yksityisyyden arvon sellaisen ihmisen elämässä, joka pyrkii julkiseen tehtävään ja asettuu sen myötä alttiiksi kaikelle arvostelulle, pilkalle, vihalle ja – valitettavasti – valheelle. Koti on turvapaikka.

Olen toki Jamesin rinnalla osallistunut paitsi Linnan juhliin, myös poliittiseen keskusteluun sosiaalisessa mediassa, mutta ihan tavallisena kansalaisena. Siihen poliitikon vaimollakin on oikeus, ilman että hän menettää oman yksityisyytensä suojan. Tietenkin olen pyrkinyt miestäni tukemaan, ja omalta osaltani myös hänen menestystään siivittämään niillä osaamisen erikoisalueilla, mitä minulla on median ja markkinointiviestinnän ammattilaisena. Olen tehnyt omasta mielestäni hyvää markkinointityötä, mutta minun tehtäväni on todellakin ollut avustajan roolissa edistää sitä viestiä, jonka mieheni tuottaa. Ei suinkaan luoda valmista sisältöä, jonka mieheni vain tulkitsee. Totean taas kerran, että jos minä olisin saanut kirjoittaa James Hirvisaaren puheet, blogit ja twitter-viestit, hän ei koskaan olisi joutunut oikeuteen. Mutta ei hänestä olisi koskaan tullut kansanedustajaakaan. Marionetiksi tuo mies ei suostu kenellekään. Ei Timo Soinille, ei medialle, eikä edes minulle.

Rakkautta, rakkautta vain

Minä ihan oikeasti rakastan tuota ihmeellistä miestäni, joka on nostanut minut jumalatarten sarjaan. Parempaa puolisoa ei kukaan voine itselleen edes kuvitella. Minä en ainakaan voinut, vaan olen edelleen häikäistynyt siitä, miten universumin kliseet rakkaudesta ovat vain kalpeita varjoja siitä, mitä ihminen oikeasti pystyy sisällään tuntemaan. Sanoja olen aina kutsunut ajatusten vankilaksi. Ne ovat niin rajalliset verrattuna siihen kauneuteen, mitä sielun silmät näkevät.

Arki on kuitenkin olemassa. Ja se on ankara sillekin, joka rakastaa.

Emmekä mekään – tietenkään – ole kaikista asioista samaa mieltä. Olenkin usein sanonut, että se on kaikille suureksi hyödyksi, että meillä politiikasta kiinnostui nimenomaan James, koska hän on aidosti diplomaatti. Minulle vakaita ja harkitsevia diplomatiasoluja ei ole annettu ensimmäistäkään. Ja siinä jonossa en yksinkertaisesti malttanut seistä ollenkaan, missä kärsivällisyyttä jaettiin. Mutta julkisesti seison mieheni tukena. Tietenkin. Ja varsinkin valheita vastaan hyökkään kyllä raivopäisen leijonan lailla silloin, kun niillä omiani uhataan.

Ja tässä onkin yksi niistä asioista, mitä ihmisten näyttää olevan vaikea Jamesin käytöksessä ymmärtää. Että omien takana seistään silloinkin, kun ollaan eri mieltä tai suututtaa. Meille on molemmille päivänselvää, että mahdolliset moitteet tai erimielisyydet käsitellään avoimesti, mutta yksityisesti. Mitä se kenellekään muulle kuuluu, mitä meidän kodissamme tapahtuu? Omaan rooliini poliitikon vaimona lasken ilman muuta kuuluvaksi sen, että muiden katseiden edessä seison hänen tukenaan ja rinnallaan niin tyynet kuin varsinkin myrskyt. Johonkin tässä maailmassa täytyy poliitikonkin voida luottaa.

Minä arvostan rehellisyyttä. Sitä, että asiat sanotaan niin kuin ne ovat. Politiikassa ja mediassa se on äärimmäisen harvinaista herkkua. Olen itsekin ollut hiljaa kaikesta siitä, mitä olen joutunut vierestä katsomaan. Olisin halunnut lähteä pois perussuomalaisista jo kauan sitten, mutta en halunnut vaikeuttaa entisestään Jamesin asemaa. Liityin puolueeseen Porin puolueneuvoston kokouksen  yhteydessä kahdesta syystä. Toinen oli se, että halusin osoittaa miehelleni julkisen tuen liittymällä puolueeseen, jota media kohteli niin kaltoin. Ja toinen oli se, että arvostin Raimo Vistbackan rehellisyyttä aamun kokouksessa, kun hän avoimesti tunnusti joutuneensa kulkemaan hotellin käytävillä alastomana, kun oli jäänyt vahingossa huoneensa oven ulkopuolelle. Se lopetti tapauksesta kohunneet spekulaatiosupinat siihen paikkaan.  Jos on tullut nähdyksi alasti hotellin hississä ja vastaanotossa, ei kannata yrittää painaa asiaa villaisella – vaikka joku ystävällinen oli kuulemma vastaanotossa villapaidan ojentanutkin intiimialueiden peittämistä varten. Kohutapaus muuttui yhteiseksi nauruksi ja unohtui siihen. Puoluejohdon kannattaisi kokeilla rehellisyyttä muulloinkin kuin silloin, kun on aivan pakko. Tosin olisihan se hirmuinen katastrofi, jos Timo Soinin erittäin hyvin rakennettu julkinen imago naarmuuntuisi, ja kaikille muillekin paljastuisi, ettei Soini olekaan mukava mies. Ei myöskään kärsivällinen, ei pitkäpinnaninen – eikä varsinkaan oikeudenmukainen. Vaan pikkumainen, karjumalla egoaan ja valtaansa pönkittävä pikkudiktaattori.

Hurskaat puukottajat

James ihan oikeasti tekee niin kuin saarnaa. Perussuomalaisten jäsenenä ollessaan hän ei julkisesti puoluetovereitaan mollannut. Mutta medialta suljettujen ovien takana hän ilmaisi mielipiteensä ja pettymyksensä kyllä. Itselleen tyypilliseen tapaan hyvin avoimesti. Ja se myös hänelle kostettiin. Heti ensimmäisen istuntokauden jälkeen, uuden alkaessa, James ehdotti eduskuntaryhmän johtajan vaihtamista, koska Ruohonen-Lerner oli hänen mielestään tehtävään sopimaton, johtamistaidoiltaan huono ja ryhmän yhteishenkeä heikentävä. Tämän jälkeen Ruohonen-Lerner ei jättänyt yhtään tilaisuutta käyttämättä pyrkiessään julkisuudessa osoittamaan, että James HIrvisaari on tehtäväänsä sopimaton. Kuten sanoin kirjoituksessani Uhrit ja lampaat, https://www.facebook.com/notes/hirvisaari-merja/uhrit-ja-lampaat/521284041291931 joka ikinen median nostattama Hirvisaari-kohu olisi ollut helppo ampua alas vähän heikommillakin mediataidoilla, mutta Perussuomalaisten puoluejohto ei sitä halunnut tehdä.

Minua naurattavat niiden perussuomalaisten hurskastelut, jotka tänään sanovat julkisuudessa, ettei Jamesin puolueeseen nyt kohdistuva kritiikki ole uskottavaa, kun se tulee jälkikäteen. Ja että sillä olisi jotain painoarvoa vain, jos se olisi esitetty ennen erottamista. Kyllä se esitettiin. Mutta omien periaatteittensa mukaisesti James esitti kritiikin vain omien joukossa ja niiden kuullen, joita se koski. Ei selän takana, niin kuin eduskuntaryhmässä ja puoluetoimistossa muutoin on tapana, eikä julkisuudessa, koska sellainen vain löisi kiilaa ryhmän sisälle. Ja juuri sen vuoksi James  ei saanut puoluejohdolta missään vaiheessa minkäänlaista tukea omalle työlleen. Puoluejohtoon kohdistuva kritiikki on perussuomalaisissa kiellettyä. Ja maahanmuuttokriittisten vallankaappausta hysteerisesti pelkäävälle Soinille James oli myös hyvä lyömäase kenttään päin. ”Katsokaa kaikki, miten huonosti käy, kun ei Timoa tottele”. Demokratia päättyy perussuomalaisissa tasan siihen, kun joku on eri mieltä Soinin kanssa.

James on ennen kaikkea periaatteen mies. Sen takia onkin ollut oksettavaa katsoa, miten ne ihmiset, jotka Soinin ja Ruohonen-Lernerin selän takana yhtyvät kritiikkiin, ovat nyt kaikki sormi pystyssä so-sottelemassa Jamesille. Ainoalle koko porukassa, jolla on munaa olla samanlainen niin Timo Soinin kasvojen edessä kuin tämän selän takanakin.

Mutta siitäpä johtuneekin se, että hänen omasta selästään olen vähän väliä saanut vedellä puoluetovereiden nimikirjoituksilla varustettuja puukkoja pois. Poliittinen peli on likaista, inhottavaa, häikäilemätöntä ja julmaa. Kaikkein törkeimmin pelaavat oman puolueen jäsenet – omiaan vastaan.  Ja ensimmäisenä pelistä haluttiin pelata ulos mies, joka oli siihen liian suora ja rehellinen – ja joka, niin huvittavaa kuin se onkin,  sai liikaa mediatilaa. Kateelliset kilpailijat eivät olleetkaan yhteiseen hiileen puhaltavia Suomen ja suomalaisuuden pelastajia, vaan häikäilemättömiä kiipeilijöitä, joita kiinnosti maahanmuuton kritiikki, suomalaisuuden etusijalle laittaminen, EU:sta irtautuminen tai –  surullista kyllä –  James Hirvisaaren henkilökohtainen ystävyys vain tasan niin kauan kuin siitä oli hyötyä oman aseman varmistamiseksi.

Eduskuntaryhmän kokouksissa Soini tai Ruohonen-Lerner, pahimmassa tapauksessa molemmat, karjumalla karjuvat porukan yksimieliseksi, uhkaamalla puolueaseman menetyksellä, ehdokkaaksi pääsyn eväämisellä tai helvetin jäätymisellä kaikkia niitä, jotka uskaltavat julkisesti äänestää eri tavalla kuin johtajansa. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä ei ole yhtenäinen soturijoukko, vaan oman asemansa puolesta pelkäävä mäkättävä lammaslauma, joka tekee niin kuin Timo tahtoo – tai saa kenkää. Siinä mielessä ”porukka” todella on nyt yhtenäisempi kuin ennen, koska kansanedustajista se ainoa rehellinen on nyt potkittu pihalle.

Seppo Lehto ja ihmisarvo

Olen vieraillut mieheni kanssa Seppo Lehdon luona sekä hänen kotonaan ennen hänen joutumistaan vankilaan että vankilassa. Olen tavannut hänen vaimonsa ja lapsensa. Olen lukenut oikeudenkäyntiaineistoon liittyvät pöytäkirjat ja syytekirjelmät ja puolustuksen puheenvuorot. Seppo Lehdon kirjoittamia räävittömyyksiä en ole kaikkia lukenut, koska tekstit olivat niin irvokkaita, etten pystynyt lukemaan niitä loppuun asti. Huomasin kuitenkin, että ne olivat lähestulkoon identtisiä. Niissä vain vaihtui kohteen nimi. Tarja Halosta, oikeuslaitoksen edustajia ja poliitikkoja irvattiin niissä hyvin vastenmielisin sanakääntein. Ne olivat härskejä ja loukkaavia tekstejä, mutta KUKAAN ei vakavissaan ole voinut niitä lukiessaan kuvitella, että ne olisivat irvattujen itsensä kirjoittamia. Olin silloin ja olen yhä edelleen sitä mieltä, että Seppo Lehtoa syytettiin ja rangaistiin asioista, joita hän ei tehnyt. Häntä ei voi vakavissaan syyttää identiteettivarkauksista. Häntä olisi voinut rangaista sakoilla kunnianloukkauksista, mutta ei todellakaan laittaa vankilaan – kyseessähän oli kuitenkin vain yliampuva nettivittuilu.

Seppo Lehto on ennen kaikkea räävitön performanssitaiteilija, joka yrittää täysin yliampuvin keinoin osoittaa muille yhteiskunnan epäkohtia. Se, että hänen shownsa on monen mielestä huono, ei silti oikeuta hänen sulkemistaan vankilaan – eikä yhteiskunnan ulkopuolelle.

Järkyttävintä hänen oikeusprosessissaan oli kuitenkin se, että TUOMARIT määräsivät TOISILLEEN (!) hävyttömän suuria rahallisia korvauksia muka kärsimästään mielipahasta. Sellaiset tuomarit, jotka silmää räpäyttämättä tuomitsevat seksuaalisen väkivallan uhrille kärsimyksistä VAIN 1 400 euroa, tuomitsivat Seppo Lehdon tapauksessa käytännössä ITSELLEEN moninkertaiset korvaukset ”henkisistä kärsimyksistä” – kirjoittelusta netissä. 7500 euroa jokaiselle! Se oksettaa minua joka kerta kun asiaa mietin. Vielä surullisempi olen kuitenkin Sepon perheen puolesta. Seppo on siirretty täydelliseen paarialuokkaan, ihmiseksi, jonka päälle saa sylkeä, jota itseään saa täysin avoimesti nimitellä ihan miksi tahansa ilman pelkoa mistään rangaistuksista. Hän on todellakin persona non grata, jonka perhe on karvaasti saanut kokea, että oikeus ei Suomessa toteudu. Saimme jopa hänen vankilassaoloaikanaan vaimolta epätoivoisen avunpyynnön, kun Seppoa uhkasi vankilassa psykiatrinen pakkkolääkitys. Hänet yritettiin tehdä väkisin sellaiseksi, josta ei jatkossa olisi enää haittaa herkkänahkaisille oikeudenjakajillemme. Onneksi siinä ei onnistuttu.

Jussi Halla-ahon tuomion jälkeen valtakunnansyyttäjä kertoi avoimesti lehtihaastattelussa, että nyt saatiin rajat sille, miten paljon virkamiehelle saa vinoilla. Ihan oikeasti! Suomen ylintä syyttäjävaltaa käyttävä ihminen kertoo avoimesti valjastaneensa oikeusjärjestelmämme varmistamaan, että hänelle itselleen ei saa netissä vittuilla. Käräjäoikeudessa, kun olin seuraamassa Jamesin omaa oikeudenkäyntiä sain kuulla yhdeltä oikeuslaitoksen edustajalta, että oikeuslaitos kaipaa kipeästi esimerkkitapauksia kulkemaan läpi koko oikeuskaaren, että viharikokset ja MIKA ILLMANIN OMA VÄITÖSKIRJA niistä saataisiin validoitua tulkintojen määrämitaksi. Miten KUKAAN ei herää huomaamaan millaisesta vallan väärinkäytöstä tässä on kysymys? Miksi media ja poliitikot antavat oikeuslaitoksen nousta oikeustajun vastaisiin vääryyksiin, miten voi olla mahdollista, että juristit käyttävät tuomiovaltaa pönkittämään omaa ARVOvaltaansa sen sijaan, että rakentaisivat oikeudenmukaista yhteiskuntaa?

Vastaan itse: sen vuoksi, että tässä maailmassa ei ole mikään sitä, miltä se näyttää. Sen vuoksi, että media on täysin unohtanut oman tehtävänsä tiedon välittäjänä ja vallan vahtikoirana ja siirtynyt käyttämään mediavaltaansa väärin, muokatakseen itse yhteiskuntaa haluamaansa suuntaan. Sen vuoksi, että niin monen pienen ihmisen omakin ego ja asema kaipaavat pönkitystä, kyseenalaisillakin keinoilla. Niin monen  elämä ja toimet perustuvat niin monelle valheelle, että nämä rehellisimmät miehet on yritettävä saada näyttämään idiooteilta ja lopulta vaikka seinähulluilta, jos ei heitä muuten saada vaikenemaan. Ettei oma valhe paljastuisi.

Ei sekään ole ketään oikeasti kiinnostanut, miksi Seppo Lehto oli siellä eduskunnassa. Mediaa kiinnosti vain se, kuka otti kuvan.

James on aina taistellut vallan väärinkäyttöä vastaan. Hänenkin metodeistaan voidaan olla montaa mieltä, mutta vastustajistaan poiketen hänen omatuntonsa on puhdas. Häntä ei motivoi vallanhimo, vaan oikeudenmukaisuus. Sen takia hänen toimintansa saattaa joskus näyttää toisten silmissä jopa järjettömältä, koska hän ei kertakaikkiaan pelaa mitään poliittista valtapeliä, vaan toimii periaatteensa sanelemana. Vääryyttä pitää vastustaa silloinkin, kun siitä olisi itselle hyötyä

Oikeuslaitosta käytetään nykyisin poliittisten toimijoiden henkilökohtaisen arvoaseman pönkittämiseen, ja yksi sen uhreista on ollut Seppo Lehto. James kutsui Sepon vieraakseen eduskuntaan, kun valmisteli aineistoa sananvapauspuheenvuoroihinsa. Minä sanoin Jamesille, että hän ei voi kutsua Lehtoa eduskuntaan, koska se näyttäisi provokaatiolta. James vastasi minulle, että hän ei lyötyä miestä lähde lyömään eikä tanssi hysteriapillin tahdissa. ”Mieti sitä perhettä”, hän sanoi minulle. ”Miten paljon heille merkitsee se, että joku arvostaa Seppo Lehtoa ihan oikeasti. Ja mieti, mitä se merkitsee Lehdolle itselleen, että joku eduskunnassa kohtelee häntä ystävänä.”

Minä tiedän totuuden miehestäni, ja sanon nyt saman kuin sanoin Iltalehden toimitukselle: James Hirvisaaren ruumiin eritteissäkin on enemmän moraalia, kuin median edustajilla tai niillä oman edun tavoittelijoilla, jotka ovat hänen vainonsa hyväksyneet ja siihen itsekin valheillaan osallistuneet.

Uutiset kuolemasta ennenaikaisia

Mutta tiedoksi niille raatokärpäsille, jotka nyt hekumoivat poliittiseksi ruumiiksi luulemallaan paskaläjällä: se on teurastettu, aito perussuomalaisuus, jonka jäänteitä nyt möyhennätte. James Hirvisaari on jo muualla,  tuomassa oikeaa Muutosta politiikkaan vastenmielisen ja valheellisen henkilöpalvonnan tilalle. Hän on etsimässä sellaisia tapoja yhteisten asioitten hoitamiseen, missä avoimuus ja rehellisyys eivät olekaan ydinjätettä, vaan onnistumisen edellytys.

Harkitsen vakavasti, josko tällä kierroksella itsekin osallistuisin vähän enemmän, niin että ihmiset oikeasti tajuaisivat, että Jamesin politiikan takana on James eikä Merja Hirvisaari. Ja että se Jamesin tekeminen on aitoa yritystä tehdä asiat niin kuin oikein on. Mutta ainakin toistaiseksi jatkan entisellä linjallani. Yksityishenkilönä, joka varmistaa sen, että tuolla ihmeellisellä, herkällä taiteilijasielulla joka yrittää kovasti rakentaa maailmasta parempaa, on edes yksi paikka, jonne valheellisen median, kateellisten kolleegoiden, typerien ilkeilijöiden ja mielisairaitten vainoajien pahuus ei ulotu.

Käyn vain välillä lyömässä turpaan pahimpia kiusaajia. Niin tein silloinkin, kun kansakoulussa tartuin välitunnilla lumilapioon pelastaakseni mobbausringissä tönityn pikkuveljeni isojen poikien kynsistä. Ei se minun lyöntini kovin kova ollut, kun lapio oli itseäni niin paljon isompi, mutta oli siinä viiltävän terävät reunat.

Merja Hirvisaari
21. lokakuuta 2013 kello 23:28
https://www.facebook.com/notes/hirvisaari-merja/puolustuksen-puheenvuoro/529684560451879

Advertisements

Kirjoittaja: jameshirvisaari

Kansanedustaja 2011-15, eduskuntaryhmän puheenjohtaja 2013-15, talousvaliokunta 2011-12, lakivaliokunta 2011-15, VR hallintoneuvosto 2012-14, kunnanvaltuutettu (Asikkala) 2009-15, kunnanvaltuuston 1. vpj 2013-14, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Asikkalan Muutos ry:n puheenjohtaja 2014-15, Päijät-Hämeen poliisilaitoksen neuvottelukunta 2013-15, Päijät-Hämeen maahanmuuttopoliittisen ohjelman ohjausryhmä 2009-15, Kanavajazz ry varapuheenjohtaja & taiteellinen johtaja 2009-, veturinkuljettaja (vapaaherra), teologian ylioppilas (Hki yliopisto)

2 thoughts on “98. Puolustuksen puheenvuoro

  1. Se että tuollaisen edes joutuu kirjoittamaan kertoo jotain varsin patologista yhteiskunnastamme.

  2. Kiitos Merja kirjoituksestasi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s