James Hirvisaari

112. Kuolema – aikamme riipivin tabu?

Jätä kommentti

Sanon heti alkuun, että itse olen täysin tasapainossa oman kuolevaisuuteni kanssa. Se, että synnymme tänne mysteerisen universumin laitamille pienen pallon pinnalle, pitää sisällään myös sen, että joudumme täältä myös jonakin päivänä lähtemään, jokainen meistä. Olemassaolomme mikään aspekti ei ole itsestään selvää.

Tuntuu siltä, että olen selvästi etuoikeutettu koko maapallon ihmisten joukossa. Minulla on ollut turvallinen lapsuus, hyvä koti, hieno työ, upea vaimo ja perhe, ruokaa on riittänyt, olen saanut kokea uskomattoman paljon mielenkiintoisia asioita elämässäni, harrastukseni ovat olleet monipuoliset, on ollut menestystäkin monella elämän saralla, ja mikä tärkeintä: terveyteni on ollut aina erinomaisen hyvä. Vaikka rahaa ei ole koskaan ollut paljon, olen tullut taloudellisesti ihan hyvin toimeen.

Noista ulkoisista seikoista riippumatta joudumme kaikki eräänä päivänä kohtaamaan henkilökohtaisen maailmanlopun, ruumiillisen kuoleman. Se on luonnon laki ja elämän päättymätön kiertokulku. Yhteiskuntamme on tosin sen ulkoistanut ja sysännyt syrjään, mutta ajoittain kuolema tulee lähelle meitä jokaista. Hautajaisissa täytymme surulla ja sielumme jäykistyy kauhusta, mutta samalla helposti torjumme sen mahdollistaman kasvattavan prosessin. Huoli oman sisimpämme tilasta tulee helposti torjutuksi hukkuessaan pohjattomaan kaipaukseen.

Elämän tarkoitus

Biologisessa mielessä elämän tarkoitus on tietenkin lisääntyminen. Metafyysisessä mielessä elämän tarkoitus on paljon kiehtovampi ja paljon vaikeammin hahmotettavissa. Luonto on julma, eikä sillä ole moraalia, ei hyvyyttä eikä pahuutta. Ihmisyyteen sen sijaan kuuluu aivan oleellisesti kysymys hyvästä ja pahasta: kyse on siitä, mikä on se perimmäinen tekijä, joka ihmisen ajattelua ja valintoja motivoi.

Itse pyrin siihen, että omaa ajatteluani motivoi hyväntahtoisuus eikä ilkeys, ja poliittista toimintaani motivoi aate eikä henkilökohtainen ura. Haluan tukea maahanmuuttokriittistä kansanliikettä, ja siinä uskon olevani kansalaisten enemmistön kannalla. Poliittisen toimintani punainen lanka on turvallinen Suomi. Siinäkin tarvitaan aidosti hyvää tahtoa.

Kuolemamme hetkeä emme voi määrätä. Mitään emme saa mukaamme. Tai ehkä jotakin kuitenkin: Ajattelen näet niin, että sillä ilmapiirillä, jossa ihminen elää ja toimii, on vahvasti merkitystä rajan taakse siirryttäessä. Toki kukaan meistä ei tiedä, mitä siellä on tai onko siellä yhtään mitään. Mielestäni on kuitenkin järkevää pitää mahdollisena, että elämä jossakin olomuodossa jatkuu kuolemankin jälkeen. Ei ainakaan liene vahingoksi, jos ihminen pyrkii elämään lähimmäisenrakkauden hengessä ja kohtaamaan myös kuoleman sellaisessa mielentilassa.

Uskoakseni kaikkein arvokkain pelimerkki kuoleman hetkellä on kuitenkin armo. Siihen tunnustan itse turvaavani, eikä kuolema pelota.

Olen valmis elämään, olen valmis kuolemaan. Olen vapaa.

Mainokset

Kirjoittaja: jameshirvisaari

Kansanedustaja 2011-15, eduskuntaryhmän puheenjohtaja 2013-15, talousvaliokunta 2011-12, lakivaliokunta 2011-15, VR hallintoneuvosto 2012-14, kunnanvaltuutettu (Asikkala) 2009-15, kunnanvaltuuston 1. vpj 2013-14, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Asikkalan Muutos ry:n puheenjohtaja 2014-15, Päijät-Hämeen poliisilaitoksen neuvottelukunta 2013-15, Päijät-Hämeen maahanmuuttopoliittisen ohjelman ohjausryhmä 2009-15, Kanavajazz ry varapuheenjohtaja & taiteellinen johtaja 2009-, veturinkuljettaja (vapaaherra), teologian ylioppilas (Hki yliopisto)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s