James Hirvisaari

158. Vanhemmuussopimus

1 kommentti

Arvoisa puhemies! Lapsen huoltajat ovat yhteistoimintavelvollisia. He vastaavat yhdessä lapsen huoltoon kuuluvista tehtävistä ja tekevät yhdessä lasta koskevat päätökset, jollei toisin ole säädetty tai määrätty.

Niin kauan kuin perheessä voidaan hyvin, lasta koskevat päätökset on helppoa toteuttaa yhteistyöllä lapsen etua ajatellen, mutta mitä tapahtuu, kun parisuhde ajautuu kriisiin? Hyvin usein vanhemmat siinä kohdin unohtavat lapsen edun ja sortuvat ikävään itsekkyyteen. Ongelmia tulee varmuudella, jos lähivanhempi esimerkiksi tulkitsee tapaamissopimuksen olevan lapsen tapaamisen osalta tapaavan vanhemman maksimiaika ja tapaava vanhempi tulkitsee sen olevan minimi. Ymmärrettävää on, että vähästä on vaikeampaa luopua.

Vastaavasti huollon velvollisuuksien osalta estävä lähivanhempi toimii vähintään passiivisesti ja tapaava vanhempi taas odottaa aktiivista tiedonsaantia. Vanhempi saattaa myös vieraannuttaa lasta toisesta vanhemmasta tyyliin ”lapset eivät halua tavata” tai ”lapset kertovat, ettei toisen vanhemman luona ollut kivaa”. Tämän tarkoitus on paitsi murtaa toisen vanhemman uskoa lasten rakkauteen myös hyväksyttää itselle ja lähipiirille, että vieraannuttaminen on oikeutettua. Lisäksi kyse voi olla vallan ja kontrollin menettämisen pelosta, omasta riippuvuudesta lapsiin, kostosta, pettymyksestä ja niin edelleen.

Arvoisa puhemies! Suomi on valitettavasti Euroopan johtavia maita avio- ja avoerojen yleisyydessä. On arvioitu, että vanhempien ero koskettaa vähintään 30 000:ta suomalaislasta vuosittain. Erojen määrän kasvun myötä myös oikeudessa ratkottavien huoltajuusriitojen määrä on viime vuosina kolminkertaistunut 1990-luvun alkuvuosiin verrattuna. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että avioeroon liittyvät vanhempien keskinäiset konfliktit ja lasten joutuminen osalliseksi niihin ovat yhteydessä lasten kehityksen häiriintymiseen.

Päättäjien olisi nyt syytä reagoida tähän epäkohtaan. Vanhemmat ajattelevat todennäköisimmin lapsensa parasta silloin, kun he elävät itse sovussa toistensa kanssa. Siinä vaiheessa, kun ajatus parisuhteen hajoamisesta on vain epämiellyttävä mielikuva, puolisoa on helpompaa ajatella hyvänä vanhempana. Sinä hetkenä hänelle on myös helpompaa suoda erilaisia mahdollisuuksia esimerkiksi lapsen tapaamisten suhteen, jos ero sitten sattuisikin ajankohtaiseksi.

Surullisen usein olemme kuitenkin saaneet lukea ja kuulla, kuinka katkera ja vihainen osapuoli kostaa toiselle vanhemmalle nimenomaan lapsen kautta. Tapaamisoikeuksia voidaan evätä kokonaan tai muuttaa mielivaltaisesti, lasta saatetaan yrittää kääntää täysin toista vanhempaa vastaan, ja kun pariskunta on sodassa keskenään, lapsi on sodan häviäjä ja uhri.

Arvoisa puhemies! Tällaiset vääryydet sekä monet muut ovat ehkäistävissä, mikäli hyväksymme edustaja Eerolan lakiehdotuksen. Siinä esitetty vanhemmuussopimus tuntuu hyvinkin järkevältä.

 

(Puhe eduskunnassa 5.2.2015 – video)

Advertisements

Kirjoittaja: jameshirvisaari

Kansanedustaja 2011-15, eduskuntaryhmän puheenjohtaja 2013-15, talousvaliokunta 2011-12, lakivaliokunta 2011-15, VR hallintoneuvosto 2012-14, kunnanvaltuutettu (Asikkala) 2009-15, kunnanvaltuuston 1. vpj 2013-14, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Asikkalan Muutos ry:n puheenjohtaja 2014-15, Päijät-Hämeen poliisilaitoksen neuvottelukunta 2013-15, Päijät-Hämeen maahanmuuttopoliittisen ohjelman ohjausryhmä 2009-15, Kanavajazz ry varapuheenjohtaja & taiteellinen johtaja 2009-, veturinkuljettaja (vapaaherra), teologian ylioppilas (Hki yliopisto)

One thought on “158. Vanhemmuussopimus

  1. Reblogged this on Kerberos616.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s