James Hirvisaari

220. Toimittaja ja journalismi

1 kommentti

(Merja Hirvisaari)

Minulla on voimakkaita mielipiteitä, ja olen täysin eri mieltä kuin valtakunnan virallinen totuus edellyttäisi. Vastustan avoimesti monikultturismia omalla FB-seinälläni ja pyrin osoittamaan ne valheet, joita poliitikot ja – valitettavasti – media ihmisille syöttävät. TYÖSSÄNI kuitenkin olen erittäin tarkka siitä, että en tarjoa ihmisille omia mielipiteitäni faktoina. En pyri hakemaan jutuilleni näkökulmia, jotka saavat minun totuuteni näyttämään muita oikeammalta, ja – ennen kaikkea – en koskaan valehtele lukijoilleni. Joudun kirjoittamaan viikoittain asioista, jotka satuttavat sieluani pelkällä olemassaolollaan, mutta siitä huolimatta vaadin itseltäni ehdotonta tasapuolisuutta niiden käsittelyssä ja päästän myös haastateltavina eri tavoin ajattelevia ihmisiä esiin. Vaadin myös toimitukseltamme samaa: yhteiskunnan kipupisteissä me emme tuo esiin omia mielipiteitämme, vaan tuotamme laadukasta ja tasapuolista informaatiota, jonka pohjalta lukijoilla on oikeus rakentaa oma mielipiteensä.

Väitän, että onnistun. En sen vuoksi, että olisin jotenkin erityinen vaan siksi, että yritän niin kovasti. Totuus on minulle tärkeää. Ja niin naiivi minä olen, että pidän journalismia – vapaasti ilmaistua informaatiota – ainoana takeena totuuden säilymisestä.

Ihmettelen ihmettelemästä päästyäni, miksi niin moni muu toimittaja ei edes yritä puhua totta, vaan käyttää häikäilemättömästi hyväkseen omaa asemaansa journalistina ja tuottaa omiin ennakkoluuloihinsa perustuvaa, asenteellista ja valheellista aivopesua ja mielipiteen manipulointia asiallisen tiedonvälityksen asemesta.

”Entä jos se tekeekin sinusta huonon toimittajan, jos tuputat lukijalle omaa aatemaailmaasi?”

Minä en ole ihmisenä niin hyvä, että kokisin oikeudekseni polkea journalismin – ja totuuden – maan mutaan vain siksi, että pidän omaa näkemystäni muita oikeampana, tai – vielä pahempaa – itseäni ja omaa totuuttani muiden yläpuolella olevana. Pidän itseäni älykkäänä ja pidän monia ihmisiä ahdistavan tyhminä, mutta en silti ajattele, että se oikeuttaisi minut toimittajana sivuuttamaan journalismin ytimen: pyrkimyksen totuuteen ja erottamaan mielipiteet faktoista.

Uskon, että maailman ongelmista suuri vastuu on medialla juuri sen vuoksi, että se on lakannut etsimästä totuutta, ja kahmii itselleen asemaa julkisena, poliittisena toimijana, jolla on muka oikeus ”parantaa maailmaa” oman työvälineensä arvovaltaa ja uskottavuutta hyväksi käyttämällä. Eihän yhdelläkään journalistilla ole minkäänlaista demokraattista mandaattia yhteiskunnalliseen vallankäyttöön!

Minun työni mediassa on hyvin pientä ja näkymätöntä. Olen ihan lähellä ihan tavallisen ihmisen iloja ja murheita pienissä paikallislehdissä, enkä tee työkseni mitään sellaista, millä maailma muuttuisi suuntaan tai toiseen, enkä saa sillä minkäänlaista julkisuutta itselleni. Enkä edes halua. Kaiken tämän ruman, pahan ja kurjan keskellä pienen ihmisen arki on ehkä ainoaa jäljellä olevaa kauneutta. Kaikki muu on enemmän tai vähemmän valhetta.

Silti uskon toimivani moraalisesti arvokkaasti ja oikein. Minun totuuteni ei tarvitse valhetta pysyäkseen hengissä. Eikä minun tarvitse teeskennellä kenellekään olevani jotain, mitä en ollenkaan ole. Teen vain työni hyvin. Ei se olisi kauhean paljon vaadittu keneltäkään muultakaan. Erityisesti haluaisin vaatia sitä niiltä toimittajilta, joiden työ on valtakunnallisesti niin laajaa ja merkittävää, että sillä vaikutetaan ihmisten mielipiteisiin – ja äänestyskäyttäytymiseen.

Entä jos se tekeekin sinusta huonon toimittajan, jos tuputat lukijalle omaa aatemaailmaasi? Entä jos se, mitä sinä pidät maailman parantamisena onkin tehnyt maailmalle pelkästään pahaa? Eikö sinun vastuusi ihmisenä olisi paljon helpompi kantaa, jos tekisit niin kuin toimittajat saduissa tekevät: etsisit totuutta sen sijaan, että yrität etsiä keinoja edistää sitä poliittista ideologiaa, joka sinun mielestäsi on hyvä?

”Entä jos se, mitä sinä pidät maailman parantamisena onkin tehnyt maailmalle pelkästään pahaa?”

Siteeraan lukuisia ihmisiä sanomalla: vaikka sinun poliittinen ajatusmaailmasi olisi Suomen suosituin, sillä on Suomessa suurimmillaankin vain vähän yli 20% kannatus. Se tarkoittaa, että 80% on eri mieltä Sinun kanssasi. Ihan riippumatta siitä, mikä oma poliittinen näkemyksesi, oma mielipiteesi on. Mikä ihmeen narsistinen vinoutuma saa sinut kuvittelemaan, että saat käyttää journalismia aseenasi pakottaaksesi noin suuren enemmistön ajattelemaan kanssasi samalla tavalla?

Itse kerroin kolumnissani lehdissämme omista yhteiskunnallisista näkemyksistäni heti kun aloitin niissä työni, niin että lukijamme pystyisivät tekstiäni lukiessaan itse arvioimaan sanomaani sen viitekehyksen kautta, jonka läpi minä katson maailmaa. En teeskentele heille olevani niin puolueeton, että oma mielipiteeni ei edes kuuluisi heille, koska se ei muka vaikuta minun tekstiini. Totta kai se vaikuttaa. Olen nähnyt ihan liian paljon niitä tekstejä, joita tällä tavalla väittävät toimittajat kirjoittavat.

Puolueettoman tekstin tuottaminen omista mielipiteistä huolimatta ei todellakaan ole helppoa. Meillä ihmisillä on kiusallinen taipumus valehdella myös itsellemme. Olen kertonut oman kantani julkisesti, jotta pakottaisin itseni pysymään puolueettomana uutista tuottaessani. Tiedän, että nyt kun lukijat tietävät mielipiteistäni, he pystyvät huomaamaan heti, jos lipsahdan.

Se toimii. Olen ylpeä siitä työstä, mitä toimituksessa teemme. Edustamme hyvin erilaisia mielipiteitä ja lehdenteon tuoksinassa meillä on loistavia keskusteluita, jotka takuuvarmasti auttavat meitä myös omassa työssämme ottamaan huomioon toisenlaiset ajatukset, toisenlaiset tulokulmat totuuteen. Totuus on niin monipuolinen, aina, että sen taakse ei tarvitse ketään pakottaa. Totuus pysyy hengissä silloinkin, kun siitä saa sanoa ihan mitä tahansa. Totuus kestää valheenkin, mutta valhe ei kestä totuutta.

Jos jokin mielipide tai aatesuunta vaatii ihmisen ajattelemaan vain yhdellä ainoalla tavalla, voimme kaikki olla sataprosenttisen varmoja siitä, että silloin kyse on valheesta. Mitäpä jos sinäkin lopettaisit toimituksellisen aivopesun ja palaisit journalismin juurille, totuuteen? Entäpä jos se maailma, sittenkin, muuttuisi silloin paremmaksi. Pakottamatta?

 

Merja Hirvisaari

Mainokset

Kirjoittaja: jameshirvisaari

Kansanedustaja 2011-15, eduskuntaryhmän puheenjohtaja 2013-15, talousvaliokunta 2011-12, lakivaliokunta 2011-15, VR hallintoneuvosto 2012-14, kunnanvaltuutettu (Asikkala) 2009-15, kunnanvaltuuston 1. vpj 2013-14, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Asikkalan Muutos ry:n puheenjohtaja 2014-15, Päijät-Hämeen poliisilaitoksen neuvottelukunta 2013-15, Päijät-Hämeen maahanmuuttopoliittisen ohjelman ohjausryhmä 2009-15, Kanavajazz ry varapuheenjohtaja & taiteellinen johtaja 2009-, veturinkuljettaja (vapaaherra), teologian ylioppilas (Hki yliopisto)

One thought on “220. Toimittaja ja journalismi

  1. Ylpeydellä totean, että vaimoni edustaa Suomessa harvinaista laatujournalismia. Puoskareita ja valehtelijoita mediakentässä riittää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s