James Hirvisaari

282. Nirppaneiti Halla-aho ja juoruakka Hirvisaari

6 kommenttia

Monilla epävarmoilla neitokaisilla on tapana korskahdella nokkavasti, jos jokin verbaalinen roiskaisu näyttää vähänkään kohdistuvan kritiikkinä heihin itseensä. ”Mitä sinä tuolla tarkoitit?” on hauraan egon kiukutteleva vaatimus saada pelkkää positiivista silittelyä osakseen. Olen jonkin kerran havainnut myös Jussi Halla-ahon reagoivan arvosteluun vastaavalla tavalla.

Erään kerran eduskunnassa hän oli minuunkin verisesti loukkaantunut. Olin kuulemma kirjoittanut Facebookiin, että ”Jussikin nuolee Soinin persettä”. En muista Jussista noin rumasti kirjoittaneeni, mutta tokihan sekin on mahdollista. Tekohengitystä hän Timolle kuitenkin jatkuvasti antaa.

Itse olen aika paksunahkainen tapaus, ja minulle on tavallisesti täysin yhdentekevää, mitä ihmiset minusta sanovat tai ajattelevat. Sen tähden en aina osaa ottaa tarpeeksi huomioon muiden tuntoja. En kerjää kenenkään hyväksyntää. Sallin sananvapauden ja kritiikin. Tiedän itse käyttäväni vahvaa ja epäkorrektia retoriikkaa. Olen tarkoituksella valinnut tyylikseni verbaalisen ilotulituksen. Etsin samanmielisiä ihmisiä vaikenemisen muureja rohkeasti murtamalla ja vastaväitteistä vähät välittämättä. Tällöin eri mieltä olevien hermo helposti repeää kiireestä kantapäähän. Silloin koen onnistuneeni – tukijoukot vahvistuvat ja vastapuoli hajoaa atomeiksi.

Maahanmuuttoasioissa olemme Jussin kanssa kuitenkin pääosin samaa mieltä – paitsi minä en kannata perussuomalaisten ajamaa ”taakanjakoperiaatetta” eli kymmentuhantisten turvapaikkaturistien levittämistä ympäri Suomea. Minä haluan pitää Suomen Suomena.

Skisma

Lopullisesti Jussi suuttui minuun tänä keväänä, kun muutospuolueen entisen puheenjohtajan ja Hommaforumin perustajiin kuuluvan Jari Leinon Facebook-seinällä mainitsin Jussin ja Sanna Ukkolan taannoin puoluekokouksessa aamuyön tunteina kadulla julkisesti pussailleen. Myönnän olleeni juoruakka, mutta en tahallisen pahantahtoisesti vaan poikamaisen ilkikurisella asenteella. En edes tuominnut tapahtunutta, mutta ehkä halusin kiusoitellen herätellä vaiennutta sankaria.

Oireellista on se, että valtamedia ei tarttunut aiheeseen millään tavoin, vaikka MV-lehti nosti pusukaustin esille erittäin näkyvästi. Ylen toimittaja on tietenkin erityissuojeluksessa.

Se oli kuitenkin liikaa Jussille, joka laittoi minut FB-estoon ja esitti Suomen Sisun johdolle uhkavaatimuksen, että jollei minua eroteta järjestöstä, hän itse eroaa. Näin Jussi otti Suomen Sisu -järjestön oman tuohtumuksensa aseeksi. En ymmärrä, miksi hän näin halusi vahingoittaa järjestöä ja kiusata hyvää ystäväänsä Olli Immosta.

No, minullehan asia ei ole mikään ongelma, joten ilmoitin ilman muuta väistyväni ja siirtyväni syrjään. En kuitenkaan halunnut hätiköidä, ja pyrin taholtani järjestön johdon ehdottamaan sovitteluratkaisuun, mutta ilmeisesti Jussi koki itsensä lopullisesti loukatuksi, koska hän ei yhteydenottooni mitään vastannut. Järjestön johto oli selvästikin hankalassa tilanteessa puun ja kuoren välissä, mutta se ei tehnyt asian suhteen mitään äkkiratkaisuja.

Minä lopulta helpotin Sisun johdon tilannetta ja tein päätökseni erota järjestöstä ja sen tehtävistä 31.5.2016. Suomen Sisu on hieno järjestö ja aidosti isänmaallinen ja kansallismielinen liike, jolle toivon menestystä kaikessa.

Hame päälle

Minun puolestani yliherkkähipiäinen nirppaneiti Halla-aho voi laittaa hameen päälle. Jos on mokailtu, se pitää tunnustaa rehellisesti eikä ruveta venkoilemaan. Kitiseminen ei ole miehekästä toimintaa, kuten ei toki juoruilukaan ole mitään muuta kuin akkamaista. Totuus on ihmissuhteissa vahvaa valuuttaa. Minä kykenen katsomaan ketä tahansa suoraan silmiin. Tähän väliin on pakko mainita, että se mikä sopii joskus hyvin naisille, ei välttämättä laisinkaan sovi miehille. Kielenkäyttöäni ei siis pidä mitenkään tulkita naissukupuolta halventavaksi.

Olen myös Suomalaisuuden liiton jäsen, ja niin oletan Jussinkin olevan. Niinpä hän voi nyt mennä itkemään järjestön puheenjohtajalle Sampo Terholle ja esittämään uhkavaatimuksiaan. Suomalaisuuden liitosta en kuitenkaan aio vapaaehtoisesti erota. Sen liiton ei pitäisi nokkavien neitojen pussailuista eikä juoruämmien paljastuksista synnyttää muuta kuin supisuomalaista kansanrunoutta.

Pohdin sitäkin, ovatko Halla-ahon voimakkaan reagoinnin taustalla myös tulevat presidentinvaalit. Halusiko Jussi pois pelistä mahdollisen kilpailijansa siinä mittelössä? Olenhan puoliläpällä ilmoittanut itsekin harkitsevani kisaan osallistumista. Hommafoorumilla esitetyn viestin perustella Jussi olisi mahdollisesti perussuomalaisten presidenttiehdokkaana. Jos niin on, ymmärrettävästi hän haluaa olla myös Suomen Sisun tukema ehdokas. No, tämä on vielä tässä vaiheessa pelkkää spekulaatiota.

 

Hommaforumilta

 

Summa summarum

Minulla ei ole mitään kannetta sisimmässäni ketään vastaan. Jussi on minut aikoinaan innoittanut ryhtymään politiikkaan. Tunnen, että olen suurelta osin oman tehtäväni tehnyt, ja voin nyt keskittyä täysin siemauksin lokoisiin eläkepäiviini. Tosin en nyt silti ihan tyystin aio jatkossakaan vaeieta. Lempeän filosofiani mukaan kaikella on aikansa ja tarkoituksensa.

Sitä mietin, miksi Halla-aho vaati minun erottamistani Suomen Sisusta. Pusukaustihan ei levinnyt kovin laajalle julkisuuteen, ja Halla-aho – toki totuuden vastaisesti – kiisti koko tapahtuman. Kostoko motivoi Mestaria? Vai onko tulkittava niin, että hän halusi itselleen lisää julkisuutta? Ei kai hän nyt niin hassu ole, että kuvittelee minut vaientavansa (arvo)vallan väärinkäytöllä?

Se, että Jussi Halla-aho ja Sanna Ukkola suutelivat keskenään Joensuun puoluekokouksen iltariennoissa vuonna 2013 ei ole iso asia, vaikka kyse ei ollutkaan poskipusuista vaan kiihkeästä ranskalaistyyppisestä imuttelusta. Kohua ei tarvitsisi nostaa siitäkään, että he yhdessä poistuivat sisätiloihin, käsi kädessäkö vai ei – sitä en tarkasti muista.

Siitä ei kuitenkaan pidä vaieta, että Suomen johtaviin poliittisiin hahmoihin kuuluva henkilö käyttää kyseenalaisia keinoja pyrkiessään vaientamaan ehkä epämukavan julkisuuden. Uhkailu, kiristys ja painostus ovat mielestäni paljon moitittavampia juttuja kuin herkkähipiäinen nirppaneitimäisyys tai harmiton juorukakkailu.

 

Nirppaneiti ja juorukakka

Advertisements

Kirjoittaja: jameshirvisaari

Kansanedustaja 2011-15, eduskuntaryhmän puheenjohtaja 2013-15, talousvaliokunta 2011-12, lakivaliokunta 2011-15, VR hallintoneuvosto 2012-14, kunnanvaltuutettu (Asikkala) 2009-15, kunnanvaltuuston 1. vpj 2013-14, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Asikkalan Muutos ry:n puheenjohtaja 2014-15, Päijät-Hämeen poliisilaitoksen neuvottelukunta 2013-15, Päijät-Hämeen maahanmuuttopoliittisen ohjelman ohjausryhmä 2009-15, Kanavajazz ry varapuheenjohtaja & taiteellinen johtaja 2009-, veturinkuljettaja (vapaaherra), teologian ylioppilas (Hki yliopisto)

6 thoughts on “282. Nirppaneiti Halla-aho ja juoruakka Hirvisaari

  1. Toim. huom: Tekstissä ei ole kirjoitusvirheitä. 😉

  2. No toi on itseasiassa litsari JHAn vaimoa kohtaan ei muuta. Sen vuoksi tarpeeton vyön alle iskeminen

  3. ”Jos ei heilaa jussina, ei ole keskikesän natsi.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s