James Hirvisaari

365. Lisääntymisvietti

Jätä kommentti

(Takkirauta-foorumilta poimittu)

Mietin aiheelle sopivaa aluetta ja valitsin uskonnon, koska tässä sivutaan elämän tarkoitusta.

Voitaneen pitää jokseenkin yleisesti hyväksyttynä ajatusta, että yksilöolennon kohdalla lisääntyminen on elämän tarkoitus. Filosofiselta kantilta pelkkä biologinen tai luonnontieteellinen maailmankatsomus kuulostaa siinä mielessä melko vaatimattomalta. En nyt kuitenkaan tavoittele tässä elämän tarkoituksen selvittämistä. Kiinnitän huomiota lisääntymisvietin hallitsevaan asemaan luomakunnassa ja erityisesti ihmisen elämässä – eläinten ja kasvien kohdallahan asia lienee päivänselvä.

Vältän pitkiä johdantoja ja jaarituksia ja ilmaisen heti alkuun väitteeni, että jopa kahden ihmisen välisen suhteen huipentuma eli rakastuminen (jota ainakin itse sellaisena pidän) on puhtaasti luontoäidin lisääntymistä varten ohjelmoitu jääkylmä koodi. Sitä voisi kutsua jopa petokseksi. Ohitan tässä viileästi Freudin ja psykoanalyysin, vaikka ne oleellisesti kuuluvatkin asiaan. Ohitan myös sen tosiasian, että parisuhteen muodostumiseen liittyvät seikat ovat erittäin kulttuurisidonnaisia.

Lisääntymisvietti on erittäin voimakas ja kekseliäs. Sillä on myös monenkirjavia vinoutumia, jotka eivät palvele tarkoitusta. Esimerkiksi homoseksuaalisuus ja pedofilia ovat sellaisia. Mainitsen vain nuo tutuimmat, vaikka moni sellaisista rinnastuksista eittämättä pahastuu.

Sodissa tapahtuvat raiskaukset vaikuttavat nekin olevan tunteettoman luontoäidin ohjelmoimaa toimintaa.

Luontoäiti on kuin Vanhan testamentin Jumala, joka sanallaan antoi yksioikoisen määräyksen: Lisääntykää! Eikä sitä käskyä luomakunta voi vastustaa.

Herää kysymys, kuinka vastuullisena ihmistä voidaan näissä asioissa pitää. Seksuaalimoraalin koodisto pienillä vivahde-eroilla on olemassa, mutta kuinka moni kykenee tässä suhteessa noudattamaan esimerkiksi kristinuskon periaatteita? Ja olisiko se tarpeellistakaan? Ehkä apinalauman säännöt olisivatkin myös ihmisille soveltuvampia? Ydinperheen sijaan täysin sukuviettiensä ohjailema lauma? Tähän liittyvät tietenkin muutkin moraaliperiaatteet, eli miksi olisi lähtökohtaisen yksiselitteisesti kiellettyä eliminoida kilpailijat pois pelistä? Jos elämä on selviytymispeli, mikä estää minua tavoittelemasta murskavoittoa jopa häikäilemättömästi? Hämärtyykö oikean ja väärän raja, vai onko sitä olemassakaan muualla kuin opittuna säännöstönä ”valistuneen” ihmisen mielessä?

Viettielämä on voimakas, ja aihepiiriin kuuluu paljon erityiskysymyksiä. Pitäisikö kaikilla olla ”oikeus” seksuaaliseen kanssakäymiseen? Pitäisikö vaikeavammaisilla olla oikeus harjoittaa seksuaalisuuttaan esimerkiksi prostituution avulla? Miksi Muhammedilla ei olisi ollut oikeutta 9-vuotiaaseen Aisha-naaraaseen? Voisiko sukupuolisuhteen nähdä pelkästään lisääntymistarkoitusta palvelevana toimintana nautinnonhakuisuuden sijaan? Mielesi hinkuu sänkyyn mutta tiedostamattasi toimitkin luontoäidin sokeana orjana.
Kun katson peiliin, näenkö siellä Marianne Heikkilän tavoin Jumalan mestariteoksen vai eläimeen verrattavan viettiensä orjan, Paholaisen kuvan?

Itse haluaisin nähdä elämän kokonaisuuden positiivisesti, mutta toisinaan maailma näyttää kovin synkältä. Herättääkö edellä esitetty ajatuksia? Lisääntymisvietin vastustamattomasta mahdista tai esimerkiksi ihmisen pelinappularoolista? Ehkä ihanteellisesta yhdyskuntasopimuksesta? Elämmekö sellaisessa? Pitäisikö kaikkien saada elää vapaasti niin kuin kukin itse hyväksi näkee? Tarvitaanko lakeja? Entäpä siveysnormeja? Mikä estää ihmistä toimimasta viettiensä mukaan? Pitäisikö kolmansien osapuolten tunteet huomioida? Onko huorintekemistä olemassa? Yhteisön kannalta? Luontoäidin kannalta?

II

Kristinuskon valtavirralla eli kirkolla on ollut kautta historian pääosin valoisa näkemys ihmiselämästä. Uudessa testamentissa puhutaan paljon iloitsemisesta. Evankeliumi on ilosanoma.

Sen sijaan gnostilaisuudessa on tietääkseni ollut vallalla hyvin synkkä kuva elämästä. Siinä pyritään pintaa syvemmälle, Jumalan salattuun tietoon ja universumin mysteerin selvittämiseen.

Pohdin sitä, että kristillinen elämä jokseenkin pinnallisella tasolla saattaa olla onnellisempaa kuin syntyjen syvien alituinen pohtiminen. Uusi testamentti rohkaisee toisaalta hengellisyyteen suuntautuneita naimattomuuteen mutta toisaalta tavallisia ihmisiä ihan normaaliin elämään.

Voi olla, että alistuminen ”luomisjärjestykseen” on järkevin tapa suhtautua olemassaoloon. Käytännöllisesti katsoen kaikki ihmiset luonnostaan toteuttavat Jumalan tahtoa.

Muslimit eivät kai mieti turhia. He vain uskovat ja alistuvat. Ja lisääntyvät.

Lähde: Aasi

Vastustamaton luonnonlaki.

Mainokset

Kirjoittaja: jameshirvisaari

Kansanedustaja 2011-15, eduskuntaryhmän puheenjohtaja 2013-15, talousvaliokunta 2011-12, lakivaliokunta 2011-15, VR hallintoneuvosto 2012-14, kunnanvaltuutettu (Asikkala) 2009-15, kunnanvaltuuston 1. vpj 2013-14, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Asikkalan Muutos ry:n puheenjohtaja 2014-15, Päijät-Hämeen poliisilaitoksen neuvottelukunta 2013-15, Päijät-Hämeen maahanmuuttopoliittisen ohjelman ohjausryhmä 2009-15, Kanavajazz ry varapuheenjohtaja & taiteellinen johtaja 2009-, veturinkuljettaja (vapaaherra), teologian ylioppilas (Hki yliopisto)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s