Tiedejärjestelmän reformaatio
Universumi on suuri mysteeri. Olemassaoloamme ympäröivät lukemattomat kysymysmerkit. Todellisuuden perimmäinen luonne on tavoittamatta. Kosmologia hipoo metafysiikan rajapintoja sekä mikrokosmoksen että makrokosmoksen alueella, mutta paljon on vielä löytämättä. Ontologia eli oppi olemisesta tarkastelee olemassaolon rationaalisia perusteita ja periaatteita ja myös itse metafysiikan edellytyksiä. Teologia on pitkälle keskittynyt pelkkään historiantutkimukseen sekä eksegetiikan että systemaattisen teologian ja tietenkin kirkkohistorian osalta sekä sosiologiaan käytännön teologian ja uskontotieteiden osalta.
Katson, että syksyllä 2017 toteutettavat yliopiston uudet koulutusohjelmat pyrkivät ajamaan teologian marginaaliin. Pidän asiaa suurena vahinkona. Kaikki teologian kurssit ovat ”teologian ja uskonnontutkimuksen” kursseja. Erityisesti systemaattisen teologian häivyttäminen opintojen sekametelisoppaan riipii mieltäni.
Metafysiikkaa pidetään nykyään filosofian alalajina, ja usein se samaistetaan virheellisesti ontologiaan. Teologia on ollut kautta historian metafysiikan polttopisteessä. Jumalan olemuksesta ja olemassaolosta on väännetty kättä hamasta maailman alusta, ja ihminen on aina myös itseään ihmetellyt: onko sielua, onko elämää kuoleman jälkeen, miksi olemme täällä ja mikä on elämän tarkoitus. Mutta perimmäinen totuus on pysynyt piilossa, Jumala on pysynyt piilossa. Varma tieto luultavasti turmelisi autonomiamme – onhan ihminen moraalisesti vapaa vain ilman Jumalaa.
Ihminen janoaa tietoa ja kaipaa yhteyttä luojaansa. Uskonnot ovat syntyneet korvaamaan tiedon puuttumista. Filosofit ja teologit ovat kuvanneet hengellistä kaipausta eri tavoin. Jotkut ovat hylänneet koko metafysiikan hömppänä. Systemaattinen teologia on pyrkinyt löytämään myös vastauksia, vaikka ollaankin ehkä mahdottoman äärellä. Tuntuu siltä, että ihminen voi ymmärtää Jumalasta ja perimmäisestä todellisuudesta yhtä vähän kuin kalkkuna kvanttimekaniikan kaavoista. Tieteen tehtävänä on kuitenkin etsiä tietoa, eikä etsimistä pidä lopettaa. Tutkijan mielen pitää olla avoin joka suuntaan.
Vaadin metafysiikan kunnian palauttamista. Vaadin sen asettamista tiedejärjestelmän huipulle. Aristoteleen tavoin pidän metafysiikkaa ylimpänä tieteenä, ja tälle on rationaaliset syyt. Metafysiikka on kaikkien tieteiden yläpuolella, koska kaikki tieteet ovat lopulta riippuvaiset todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Kaikki vastaanväittämiset tässä asiassa ovat mielestäni tyhmyyden tai vihamielisyyden osoitusta.
Edellä olevan pohjalta näen teologian olevan yksi metafysiikan alakategoria. Yliopistoissa tulisi olla luonnontieteiden rinnalla metafysiikan tiedekunta, jonka yhteydessä toimisi teologian laitos alaosastoineen. Näin myös systemaattinen teologia olisi arvonsa mukaisella paikalla.
Metafysiikka on älyn raskasta sarjaa. Kenestä tulee Suomen itsenäisyyden ajan ensimmäinen metafysiikan professori? Mielestäni edesmennyt fysiikan professori K.V. Laurikainen olisi myös metafysiikan professuuriin sopinut.
James Hirvisaari
Teol yo, Hämeenlinna
_ _ _
Hyödyllistä luettavaa: Oliko K. V. Laurikainen uskonnon ja tieteen keskustelun edelläkävijä?
Kalervo Vihtori (K. V.) Laurikainen (1916-1997) oli fysiikan professori, joka loi perustan suomalaiselle teoreettisen fysiikan tutkimukselle ja yliopistokoulutukselle. Elämänsä lopulla hän tuli tunnetuksi elämänkatsomuksellisena keskustelijana. => Areiopagi (tai jam.pp.fi)
Blogi 
Jätä kommentti