James Hirvisaari

493. Kristinuskon eettinen ylivertaisuus

3 kommenttia

Jotenkin alkoi taas jurppimaan oikein sielun syövereitä myöten seuratessani tätä maailman menoa. Tästä nyt taas joku loukkaantuu, mutta silläkin uhalla jälleen kerran totean, että missään ei ole sellaista moraalia kuin kristinuskon sisällä. En siis tarkoita mädäntyneitä kirkkolaitoksia vaan niitä uskovia ihmisiä, jotka ovat ottaneet evankeliumin ja siis Uuden testamentin ilosanoman tosissaan elämänsä ohjenuoraksi. En myöskään tarkoita niitä helvetin tulesta voimansa ammentavia armottomia perkeleitä, jotka ovat ujuttautuneet uskovien joukkoon ja jotka esiintyvät valon lapsina ja jopa opettajina.

Kirjoitin aikoinaan sellaisista etäisesti ihmistä muistuttavista hirviöistä runon otsikolla ”Lahkolainen”, jonka julkaisen tämän tekstin alla.

Joku rupeaa tietenkin heti vinkumaan historian julmuuksista ja ristiretkistä, mutta juuri sellaiset raakuudet ovat ankarassa ristiriidassa aidon kristinuskon kanssa.

”Missään ei ole sellaista moraalia kuin kristinuskon sisällä”

Esimerkkinä kristinuskon korkeasta etiikasta on siveysmoraali, josta meidänkin kansamme on hengellisen valistustyön kautta siunausta ammentanut, mutta josta yhteiskuntamme on valitettavasti lähes täydellisesti luopunut. Nykyään lähes kaikkien ihmisten elämään kuuluu huoraaminen, avion pettäminen, esiaviolliset suhteet, raamatullisten perhearvojen maahan polkeminen, avioliiton häpäisy, insesti, pedofilia ja monet muut seksuaalisuuden sairaat ilmenemismuodot. Televisio suoltaa pelkkää sontaa.

Syntisillä on sentään toivoa sielunsa pelastumiseen uskon ja mielenmuutoksen kautta, ja he saavat armon, mutta kivisydämisille käärmeen sikiöille ei armoa heru, vaan heitä varten on valmiina helvetin ikuinen tuli.

LAHKOLAINEN

Tapasin tänä aamuna lahkolaisen.
Bussissa kovaan ääneen
hän toivotti minulle rauhaa
oikein kädestä pitäen
ja kysyi, onko Herra ollut hyvä.
Suupielistä
näytti tiukkuvan ikäänkuin voiteluöljyä.
Hän kertoikin heti olleensa tunnin aamurukouksessa.
Pyhä Henki oli koskettanut.
Lyhyt musta tukka oli tarkasti rajattu.
Ei minkäänlaista parransänkeä.
Oikeaoppinen look. Puku päällä
ja kravatti kaulassa hän istuutui viereeni.
Hän oli menossa työpaikalleen.
Putkimies, ja tosiuskovainen.

”Kuinkas veljellä hurisee?”

Jokin tuossa miehessä mättää, mutta mikä?
Minusta näet tuntuu, että olen tavannut
fariseuksen.
Sellaisen, jota jopa Jeesus vihasi.
Uskonnollinen pettäjä,
jonka huulilla viihtyy Jumalan Sana,
mutta jonka muuttumaton sydän on
kova kuin kivijärkäle.
Susi lampaan vaatteissa;
valkoinen paita, musta sydän.

”Herran elovainiot ovat kypsyneet, ja pian on aika korjata sato.
Kai olet muistanut pysyä lujasti rukouksessa viime aikoina?”

Uskonnollisen petoksen ydintä on äärettömän vaikea tavoittaa,
eikä sen olennaisia piirteitä ole helppo kuvata.
Liukasta käärmettä ei ole helppo saada käsin kiinni.
Se voi pistää sinua tai kietoutua ympärillesi ja kuristaa sinut.
Juuri niin tekee farisealaisuuden henkivalta.
Se lamauttaa ja hypnotisoi ja tuhoaa sinut.
Juuri tuollaisten niljakkaiden teeskentelijöiden ja hirviöiden takia
juuri sinäkin saatat vihata Jeesusta ja kristinuskoa.
Ulkokultaiset pirut ovat ehkä onnistuneet harhauttamaan sinua.
Mutta käärmeeltä on leikattava heti pää poikki.
Fariseukselle ei saa tarjota armoa, sillä
hän on omasta halustansa suostunut
Saatanan talutusnuoraan.

”Tänä iltana on teltalla kokous, kai sinäkin tulet sinne?”

Tyyppi on vanha tuttuni,
ihan tavallinen hemmo hän olikin, kunnes
erehtyi lahkolaisten narrattavaksi.
Erehtyi menemään johonkin kokoukseen ja joutui kerralla hypnoosiin.
Sen jälkeen hän ei ollut enää entisensä.
Häneen syötettiin jokin uusi ohjelma,
eikä hänestä sen jälkeen ole löytynyt samaa aitoa ihmistä.
Kuinka vilpitön ilon pilke silmissään
hänellä olikaan nuoruudessaan ollut.
Herää!
Tekisi mieleni ravistella tai antaa vaikkapa turpaan.
Ystävän lyöntihän on luotettava.
Vilpitön hän oli mielestäni ollut, oikea totuuden etsijä,
mutta ehkä olen erehtynyt.
Enää ei nauru raikaa.
Vain uskonnolliset tunteet ovat sallittuja.
Hirveintä on nähdä aikuinen mies
vääntämässä krokotiilin kyyneleitä.
Itkisi edes tosissaan.
Jätkä on aivan romuna, mutta
itse hän ei sitä tajua.
Erityisen innokas hän on vetämään muita samaan ansaan.
Käännynnäinen, joka pyrkii tekemään muistakin
helvetin lapsia.

”Siellä on vieraileva puhuja Amerikasta, oikea Jumalan mies.
Sairaita paranee väkevällä tavalla, onpa jokunen kuollutkin herännyt!”

Mikä on käännynnäinen?
Se on ihminen, joka omaksuu kristinuskon ulkokohtaisesti,
mutta ei ole sisäistänyt evankeliumia, ilosanomaa.
Käännynnäinen on fariseus,
nimeltä kristitty,
lakihenkinen lahkolainen.
Evankeliumin irvikuva.
Se on pahinta petosta, koska se saattaa
pintapuolisesti katsottuna näyttää hurskaalta.

”Kolodooro komo sopro domo kooro! Kiitos, kiitos, kiitos!”

Kristukseen turvautuvilla juopoilla,
huorintekijöillä, transuilla ja tappajilla
on toivoa, mutta
inhalla lahkolaisella ei ole mitään toivoa, vaan
hän hukkuu omaan likaansa, koska
siihen hän on turvannutkin
ja on samaan läjään muitakin eksyttämässä.
Hän ei koskaan oppinut rakastamaan eikä turvaamaan
Kristukseen.
Hänelle oli tärkeämpää huolehtia itse omasta autuudestaan.
Hän rukoili joka päivä,
luki Raamattua ahkerasti,
maksoi tunnollisesti kymmenykset,
ennusti ja
teki voimallisia tekoja Jeesuksen nimessä,
profetoi ja
puhui kielillä.
Hän todisti joka tilanteessa Jeesuksesta. Mutta
sen hän teki jotenkin aggressiivisen konemaisesti,
ladellen raamatunkohtia toinen toisensa perään.
Hän varoi tarkoin kiroilemasta, eikä edes
saunakaljaa hän tohtinut ottaa.
Tupakoitsijoita hän suorastaan halveksi.
Seurakunnan profiilia hän tahtoi varjella
yli kaiken – ”Täällä ei syntiä suvaita!”
Syntisille julistetaan parannusta, mutta sen jälkeen
heidän on elettävä seurakunnan ulkoisten normien mukaan.
Mistään ulkonaisesta häntä ei kukaan päässytkään moittimaan.
Mutta itse hän ei kai tajunnut, että
hänen asenteessaan ja puheissaan oli jatkuvasti varsin
tuomitseva sävy.
Ja sokea taluttaja vetää muitakin samaan kuoppaan.

”Jaa, luterilainen pappikin kävi eilen kokouksessa ja sai väkevän kosketuksen!”

Juuri Sinulle tahdon sanoa, että kristillisyytesi
ei saa näkyä muusta kuin uskostasi ja rakkaudestasi.
Lahkolaisilta nämä tärkeimmät puuttuvat tyystin, mutta silti he
pröystäilevät olemattomalla hengellisyydellään ja
sitä mielellään muille esittelevät.
Lahkolainen ei rakasta eikä välitä;
lahkolaisen usko on tosin olevinaan luja, mutta se ei ole
sydämen tasolla.
Fariseushan ei oikeastaan usko – hän ”tietää”!

”Eilen laulettiin pari tuntia, ja siellä kokivat muutkin väkeviä siunauksia
laulujen aikana!”

Onko tässä kaikki? Eipä suinkaan.
Lakihenkinen pyhityskristillisyys,
jota kaikki fariseukset ja lahkolaiset edustavat,
on pahimmillaan silloin, kun siihen liittyy
överiksi menevää hurmoksellisuutta.
Siis otetaan se vähäinenkin järjen hiven pois ja aletaan
hihhuloida.
Se on aivan sairasta touhua, mutta
massasuggestiolla on suuri voima.
Sekopäät ovatkin luultavasti parantumattomia.
He ovat huumeriippuvaisia.
Pitää saada uusi annos
yhä uudestaan ja uudestaan.

”Minä jään tässä pois. Muista mitä Sana sanoo: Herra johdattaa rukoillen kulkevaa. Siunausta!”

Evankeliumi on jotakin aivan muuta.
Monia nämä uskonnolliset pettäjät johtavat kuitenkin harhaan.
Ainoastaan Jumalan armo ja totuudenrakkaus
voi pelastaa vilpittömät sielut noilta pedoilta.
Kielilläpuhuminen ja muut armolahjat on varmasti annettu
muuta kuin hihhuloimista varten.
Olenhan minäkin kristitty
ja uskovainenkin,
mutta en minä siitä suurta numeroa tee.
Ja tiedän, että lahkolaisten piireissä liikkuu monia minun kaltaisiani.
Vehnää lusteen seassa?
Mikäpä minä olen sitä sanomaan, mutta sen sanon, että
kivisydäminen jeesustelija ei ole evankeliumin asialla.

Suussa oikeita sanoja, mutta ytimessä mättää.
Lahkolaiset osaavat hengellisen kielenkäytön ja
jyräävät armottomasti tieltään kaikki esteet.
Lähimmäistensä murskaajat Jumalan nimissä.

Yritän saada käärmeestä otetta, mutta se on
helvetin vaikeaa.

-Semajah!

 

Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon? (Matt 23:33)

Mainokset

Kirjoittaja: jameshirvisaari

Kansanedustaja 2011-15, eduskuntaryhmän puheenjohtaja 2013-15, talousvaliokunta 2011-12, lakivaliokunta 2011-15, VR hallintoneuvosto 2012-14, kunnanvaltuutettu (Asikkala) 2009-15, kunnanvaltuuston 1. vpj 2013-14, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Asikkalan Muutos ry:n puheenjohtaja 2014-15, Päijät-Hämeen poliisilaitoksen neuvottelukunta 2013-15, Päijät-Hämeen maahanmuuttopoliittisen ohjelman ohjausryhmä 2009-15, Kanavajazz ry varapuheenjohtaja & taiteellinen johtaja 2009-, veturinkuljettaja (vapaaherra), teologian ylioppilas (Hki yliopisto)

3 thoughts on “493. Kristinuskon eettinen ylivertaisuus

  1. Tämä biisi on syntynyt aikoihin kuin tuo runo: FARISEUS-ROCK!

  2. Sanotaan etteivät omat teot pelasta. Seuraavaksi opetetaan hyvät tai ainakin sopivat seurakuntateot.

  3. Juuri näin…Madätettyä kirkkoa Juudaksineen ei tarvita. Usko lähtee sisältä, syvältä sydämmestä…Siihen ei välikappaleita tarvita!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s