James Hirvisaari

512. Teologi – uskomisen asiantuntija

10 kommenttia

Universumin mysteeri on suuri. Maailmassa on paljon tietoa mutta myös paljon uskomista, koska ihmisiä kiehtova todellisuuden perimmäinen luonne tuntuu olevan saavuttamattomissa. Usko toimii siten tiedon jatkeena – niitä ei pidä asetella vastakkain.

Teologisessa tiedekunnassa painotetaan, että teologi on 1) uskontojen ja uskonnollisten ilmiöiden asiantuntija, 2) ihmisten kohtaamisen asiantuntija ja 3) arvojen asiantuntija. Haluan lisätä, että teologi on ennen kaikkea 4) USKOMISEN asiantuntija ja HENGELLISTEN asioiden ja ilmiöiden ymmärtäjä. Perinteisesti tämä koskee erityisesti kristinuskoa. Teologeja toimii kuitenkin muuallakin kuin varsinaisissa hengellisissä tehtävissä, esimerkiksi tutkijoina ja opettajina.

Puoskaroinnin ehkäisemiseksi on hyvä, että pappien koulutus on yliopistotasolla; helppoheikit ja pellehermannit saavat hienotunteisuutta ja sivistystä edellyttävässä sielunhoitotyössä helposti vain tuhoa aikaan. Lisäksi monet maallikoiden tuottamat uskonselitykset joutuvat armottomasti ”raamattuteologiseen lokeroon”, joka harvoin kestää tieteellisesti kriittistä arviointia.

Älä loukkaannu!

On parempi, että teologi ei ole ateisti – onhan kyseessä jumaluusoppi. Hänellä on siten syytä olla kokemusta hengellisestä elämästä ollakseen uskottava. Tieteellinen asenne ja tinkimätön rehellisyys ja moraali oman tieteenalan suhteen ovat silti välttämättömiä.

Ateististen teologien merkitys rajoittuu mielestäni teistisen perspektiivin haastamiseen: mitä älykkäämpi opponentti, sitä parempi. Mutta uskontotiedettä voi opiskella myös humanistisessa tiedekunnassa – sinne ateistit sopivat mielestäni paremmin; älköön kukaan loukkaantuko tästä rehellisestä näkemyksestäni!

Teologi on siis uskomisen asiantuntija ja hengellisten ilmiöiden ymmärtäjä, kun taas uskontotieteilijä on uskontojen asiantuntija ja uskonnollisten ilmiöiden ymmärtäjä. Ja uskonnonfilosofi on filosofi. Jumaluusoppinut teologi myös kontemploi ja suuntautuu transsendenssiin, mutta ilman uskoa uskontotieteilijä kuten filosofikin keskittyvät tiukasti tämänpuoleisiin ja tutkivat uskontoa pelkkänä ihmisten ilmiönä.

Apologiaa haluan toki harrastaa uskonnonfilosofiaa hyväksi käyttäen. Kristinopin jäsentelyä haluan harrastaa systemaattista teologiaa hyväksi käyttäen. Kirjoituksia haluan tulkita eksegetiikkaa hyväksi käyttäen. Kirkon nykytilaa haluan ymmärtää kirkkohistoriaa hyväksi käyttäen. Metafysiikkaa haluan harrastaa niin pitkälle kuin rahkeet riittävät. Haluan teologian olevan totuudenrakkautta enkä tiettyjen uskomusten tuputusta.

Vaikka teologia akateemisena oppiaineena ei ota kantaa näkymättömän maailman olemassaoloon ja keskittyy tiukasti ”tämänpuoleisiin”, haluaisin jossakin mielessä pitää vireillä myös sen kiehtovaa mysteeriluonnetta ja ”taivaallista viritystä”; onhan universumin salaisuus suuri ja varsinkin sen mahdollinen luoja jokseenkin täydellisesti salattu.

Papiston kotitiedekunta

Tieteellisenä oletusarvona ei voida pitää sitä, että Jumalaa ei ole olemassa; siinä kohdassa erehtyminen olisi tiedeyhteisölle aivan äärimmäisen noloa. Kannan on oltava neutraali. Sen tähden myös opiskelijoiden on mielestäni tärkeää saada vahvasti perusteltua evästä teologisen ajattelun hienoinstrumenttien kalibroimiseksi, jotta esimerkiksi kristinuskoa ei ajateltaisi tai kohdeltaisi pelkästään kulttuurin tuotteena vaan selestisenä instituutiona, jollaiseksi se itsekin itsensä mieltää.

Katson, että teologinen tiedekunta on nimensä mukaisesti ennen kaikkea papiston ja hengellisen säädyn kotitiedekunta. On tärkeää ja äärimmäisen hyvä, että papistomme on akateemisesti koulutettu.

Itse pidän kristinuskoa erittäin korkeatasoisena uskontona, joka tarjoaa ihmisille upean maailmankatsomuksen ja eettisesti kestävät elämän moraaliperiaatteet. Rakastan teologiaa ja sen kaikkia osa-alueita ja pidän tärkeänä sen eri alojen keskinäistä kunnioitusta ja toisten työn aitoa arvostusta, vaikka usein ihmettelemme ja ihastelemme samaa asiaa hieman eri perspektiiveistä.

 

Tämä teologi edellyttää teologeilta uskoa.

Mainokset

Kirjoittaja: jameshirvisaari

Kansanedustaja 2011-15, kansanedustajaehdokas 2019 (ref), Reformin koordinaattori 2016-, eduskuntaryhmän puheenjohtaja 2013-15, talousvaliokunta 2011-12, lakivaliokunta 2011-15, VR hallintoneuvosto 2012-14, kunnanvaltuutettu (Asikkala) 2009-15, kunnanvaltuuston 1. vpj 2013-14, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Asikkalan Muutos ry:n puheenjohtaja 2014-15, Päijät-Hämeen poliisilaitoksen neuvottelukunta 2013-15, Päijät-Hämeen maahanmuuttopoliittisen ohjelman ohjausryhmä 2009-15, Kanavajazz ry varapuheenjohtaja & taiteellinen johtaja 2009-, veturinkuljettaja (vapaaherra), teologian ylioppilas (Hki yliopisto)

10 thoughts on “512. Teologi – uskomisen asiantuntija

  1. Ei-uskova teologi ei ole uskottava.

    Politiikka pois yliopistosta ja varsinkin teologisesta tiedekunnasta!

  2. Uskontotiede tutkii ulkopuolisena kaikkia maailman uskontoja, ihmisten uskonnollista käyttäytymistä jne. mutta Suomessa tietyillä uskonnoilla ja/tai seurakunnilla on valtiollista erityissuojelusta tavalla, jota lukuisilla muilla maailman uskonnoilla ei suuresta kansainvälisyydestä näkyvyydestä huolimatta ole ja ilmeisesti yliopiston opetustarjonta heijastelee tätä todellisuutta ja intressejä, sillä siellä on mahdollista opiskella erilaisia teologian muotoja, jotka joko suoraan liittyvät tai palautuvat sataprosenttisesti kristinuskoon. Teologisiin opintoihin ei (välttämättä) liity ainuttakaan opintopistettä esim.arabian kieltä, joka on koraanin alkuperäiskieli ja jolla on paljon käyttöä vielä elävässäkin maailmassa toisin kuin muinaiskreikalla tai latinalla. Tässähän ei sinänsä ole mitään hämmentävää niin kauan kuin Suomessa opetettavasta teologiasta puhutaan kristinuskon tutkimuksena, johon liittyy sitten nimenomaan tälle uskonnolle keskeiset historialliset kielet.

    Oletus siitä, että nimenomaan kristinuskoa pitää ylläpitää ja legitimisoida erilaisten koulutusohjelmien voimin lienee kyseenalainen sellaisessa maailmassa tai Suomessa, jossa tiettyjen uskonnollisten liikkeiden erityissuojelusasema on poistettu.

    Ihmisten kohtaamisen asiantuntemus liittyy tiiviisti psykologiaan, sosiaalityöhön ynnä muihin aloihin sillä erotuksella teologiasta, että nämä alat keskittyvät nimenomaan universaalisiin auttamis/tutkimustaitoihin ja liittyvät toimimiseen kaikille yhteisessä todellisuudessa, mitä mikään yksittäinen uskonto oppeineen ei välttämättä ole. Teologisen asiantuntemuksen rinnastaminen näihin yllä mainittuihin aloihin ihmisten kohtaamisessa, mitä sillä tarkalleen tarkoitetaankin, voi olla edullista kristinuskon asiantuntijan kannalta, mutta samanaikaisesti ainakin potentiaalisesti ongelmallista niiden alojen ja ammattilaisten kannalta, jotka kohtaavat ja joutuvat ottamaan huomattavaa vastuutakin ihmisten asioista aivan kuten olisi ongelmallista se, että esim.puheterapeutti esiintyisi tietyn maailmankatsomuksen tuntijana. Tiettyihin aloihin ja ammatteihin liittyy kuitenkin huomattavia sentimentaalisia mielikuvia ja uhkeita historiallisia ja ihan konkreettisia fyysisiäkin puitteita tavalla, jota toisiin ei liity ja tämä lisää niiden ulottuvuutta ja näennäislegitimiteettiä tavalla, jota toisilla ei ole käytössä.

  3. Vapautuminen aikakausien ajatusvirroista ja ympäristön ajatustottumuksista on vaikein ponnistus, mikä ihmisen osalle voi tulla. Sekä pelottavassa että meitä nöyryyttävässä määrin pitää paikkansa lause: Ihminen ei ajattele, vaan hänen ympäristönsä ajattelee hänessä.

    • Ja tuohon syvälle luotaavaan ajatukseen tekee mieli kommentoida, että ainakin ihmisessä UNIVERSUMI TIEDOSTAA ITSENSÄ. Siinä on jokseenkin merkittävä tehtävä ja merkitys pienelle ihmiselle.

  4. Universumi ei tarvitse ihmistä, mutta ihminen tarvitsee universumia.

  5. Olipas niin kiinnostava teksti, että jaoin eteenpäin. En silti allekirjoita täysin yliopistokeskeisyyttäsi James. Maailmassa on ollut runsaasti hyviä sielunhoitajia kauan ennenkuin teologiasta tuli oppiaine juuri yliopistoon.

    • Kiitän palautteesta. Saarnamiehinä maallikot ovat usein paljonkin karismaattisempia kuin virkapapit, mutta tuossa kirjoituksessani olen käsitellyt evankeliumin palvelukseen suuntautuneita kristittyjä nimenomaan teologeina. Siitä, kuinka hyviä sielunhoitajia on maailmassa kautta aikojen ollut, on vaikea sanoa mitään. Sen kuitenkin sanon, että yksi sellainen on ollut suuresti kunnioittamani helluntailainen (edesmennyt) lähetyssaarnaaja Mauri Vikstén:

      http://www.james.pp.fi/viksten/mauri.html

  6. > Puoskaroinnin ehkäisemiseksi on hyvä, että pappien
    > koulutus on yliopistotasolla

    Toisaalta pakollinen yliopistotasoinen koulutus nimen omaan mahdollistaa puoskaroinnin. Eikä vain mahdollista vaan pakottaa yliopistot noudattamaan valtion agendaa, valtiollista poliittista oppia.

    Valtio on ”ystävällisesti” tarjoutunut maksamaan koulutuksen. Kirkko on hyväksynyt tuon syötin. Tämän seurauksena lisensoiduksi papiksi voi päästä vai henkilö, joka täyttää valtion asettamat kriteerit. Mitäs pienistä, moni vastaa, mutta ison petoksen edessä olemme kuitenkin sokeita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s