James Hirvisaari

571. Gurujen kenttä

6 kommenttia

Olisiko jo aika saada Jumala takaisin yliopistoteologiaan ja pappien kotitiedekuntaan ja siten yleiseen akateemiseen keskusteluun?

Kysymykselläni en viittaa tunnustuksellisuuteen, mutta mielestäni teologisessa tiedekunnassa täytyy olla pääosin teistinen viritys. Mielestäni Jumala on saatava takaisin tieteellisesti korkeatasoiseen keskusteluun. Minusta on perusteltua tavoitella vieläkin korkeampaa laatua; tällä hetkellä tiedekunta opiskelijoineen ei eroa riittävästi edukseen tässä suhteessa. Tuntuu, että teologit ovat vetäytyneet kuoreensa, vaikka heidän tulisi toimia johtotähtinä.

Ateisteilla on teologiseen keskusteluun toki tarjottavana opponentin rooli. Kuitenkin heidän merkityksensä rajoittuu mielestäni teistisen perspektiivin haastamiseen: mitä älykkäämpi opponentti, sitä parempi. En nyt kuitenkaan kaipaa mitään teismi/ateismi-vänkäämistä.

Gurujen kenttä

On selvää, että aina on joitakin ihmisyksilöitä, jotka eivät kykene käsittelemään aihetta asiallisesti vaan ryhtyvät pilkallisiksi. Katsoisin, että pilkkaajat eivät kuitenkaan kuulu ymmärrykseen pyrkivien ja viisasten ihmisten kategoriaan. Jos siis sinulla ei ole aiheesta mitään järkevää ja rakentavaa sanottavaa, pysy hiljaa. Jos väität olevan satavarmaa, että Luojaa ei ole olemassa, pidän sinua älykääpiönä –  se ei näet todellakaan ole satavarmaa. Minäkään en väitä satavarmasti, että Luoja on olemassa – mutta satavarmasti se on mahdollista.

Teologilla on syytä olla kokemusta hengellisestä elämästä ollakseen uskottava. Myös tieteellinen asenne ja tinkimätön rehellisyys ja moraali oman tieteenalan suhteen ovat toki välttämättömiä. Teologisen tiedekunnan tulee loistaa perimmäistä viisautta paljon kirkkaammin kuin mikään muu tiedekunta. Sen tulee tuottaa älyllistä tyydytystä ja hengellistä ravintoa kaikille. Minulle teologia on tiedetaivaan kirkkain tähti. Gurujen kenttä.

Scientia specialis

Minusta tiedekunnalla saisi mieluusti kaiken muun ohella olla vahva rooli teologian olemassaolon ja myös uskomisen älyllisen oikeutuksen vaalimisessa. Sellainen mielestäni vahvistaisi kaikkia teologian osa-alueita ja myös lähentäisi niitä toisiinsa. Tarvittaisiin raskaan sarjan teologista metafysiikkaa, joka lujittaisi teologian ja teologien itsearvostusta. Sen tulisi näkyä myös erityisesti teologien välisissä keskusteluissa ja sitä kautta kaikessa akateemisessa vuoropuhelussa.

Teologiaa ei voi täysin rinnastaa humanistisiin tieteisiin, vaikka monissa kohdin metodit ovatkin yhtäläiset. Teologia on erityinen tiede (scientia specialis) kaikkiin muihin tieteisiin verrattuna (scientia generalis).

Ulkopuolinen paine teologiaa kohtaan edellyttää rautaista puolustautumista. Mielestäni meidän teologien täytyy erottua kirkkaasti eduksemme koko tiedekentässä.

Teologinen asiantuntijuus

Ihmisten kohtaaminen on yksi teologisen osaamisen ydinalueista. On kyettävä keskustelemaan kaikkien kanssa ja mistä tahansa aiheista – myös teologien kesken. Mutta teologisen metafysiikan osaaminen on mielestäni aika heikossa hapessa, ja siihen aloitukseni viittaa.

Teologisen asiantuntijuuden tärkeitä osa-alueita on montakin (kirkkohistoria, opit, uskononfilosofia, vanhat tekstit ja kielet, kristinusko ja myös muut uskonnot, käytäntö, arvot ym), mutta näkemykseni mukaan ainakin papiston ja hengelliseen toimintaan suuntautuneiden teologien tulee olla ennen kaikkea hengellisen elämän ja uskomisen erikoisasiantuntijoita. Politiikka olkoon kaukana yliopistosta ja kaikkein kauimpana teologiasta.

Puhe Jumalasta sopii meille teologeille oikein hyvin. Toki julkiseen keskusteluun kannattaa osallistua vain niiden, joita aihe kiinnostaa.

James Hirvisaari

– – –

Tutustumisen arvoinen brittiläinen teologi:
Thomas Forsyth Torrance (1913-2007)
(suomeksi) (englanniksi, laajempi)

Andrew Wright: Religious Education and Critical Realism: Knowledge, Reality and Religious Literacy (Routledge 2015)

 

Prof. Alister McGrath: Reflections on Thomas F. Torrance’s Theological Science

 

Kirjoittaja: jameshirvisaari

Kansanedustaja 2011-15, teologian kandidaatti (Helsingin yliopisto), kansanedustajaehdokas 2019 (ref), Reformin koordinaattori 2016-, eduskuntaryhmän puheenjohtaja 2013-15, talousvaliokunta 2011-12, lakivaliokunta 2011-15, VR hallintoneuvosto 2012-14, kunnanvaltuutettu (Asikkala) 2009-15, kunnanvaltuuston 1. vpj 2013-14, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Asikkalan Muutos ry:n puheenjohtaja 2014-15, Päijät-Hämeen poliisilaitoksen neuvottelukunta 2013-15, Päijät-Hämeen maahanmuuttopoliittisen ohjelman ohjausryhmä 2009-15, Kanavajazz ry varapuheenjohtaja & taiteellinen johtaja 2009-, veturinkuljettaja emeritus (vapaaherra).

6 thoughts on “571. Gurujen kenttä

  1. Lopultakaan ei ole olemassa totuutta, hyvyyttä, kauneutta ynnä muita vastaavia arvoja absoluuttisina, siis mitattavissa olevina, käsitteinä. On olemassa vain usko siihen, että jokin asia on totuus, hyvyys jne; tai että joku ajaa hyviä asioita jne.

    Nykyään sensuurin nimissä ja horjuvan valtion tukemiseksi käytämme valtavat määrät resursseja pahuuden, vääryyden, vihan ynnä muun lopulliseksi hävittämiseksi maan päältä. — Vain huomataksemme yhtenä päivänä, että taistelimme sellaisia asioita vastaan tai sellaisten puolesta, joita ei ole olemassa.

    Lopuksi vielä pieni moraaliopillinen prosenttilaskutehtävä:

    Olipa kerran hyvien ihmisten valtio. Kaikki olivat hyviä ja keskenään toimeen tulevia kunnon kansalaisia. Paitsi ei aivan kaikki. Joukossa oli pieni, kahden prosentin, vähemmistö, joka harjoitti pahuutta tuota suurta enemmistöä vastaan. He ryöstivät kansalaisilta omaisuutta, pidättivät epämiellyttäviä ihmisiä ja tekivät paljon pahaa. Ja aivan mielin määrin, oman mielensä mukaan.

    Lopulta tuli päivä jolloin tuo suuri enemmistö, 98 % kansasta, oli saanut tarpeekseen sortajiensa touhuilusta. Yksissä tuumin ja yhtenä miehenä he päättivät lopullisesti päästä yhteiskunnassaan olevasta pahasta ja niin he tappoivat tuon pienen pahojen ihmisten vähemmistön aina viimeiseen mieheen asti, että lopultakin saisivat elää yhteiskunnassa, jossa on vain hyviä ihmisiä.

    Tehtävä onnistui erinomaisesti ja he tekivät high vitosia toinen toiselleen ja huudahtelivat. ”Olemme hyviä! Kaikessa minkä teemme, onnistumme erinomaisesti!”

    Tieteellisen totuuden selvittämiseksi pyydäkin lopuksi lukijoita vastaamaan kysymykseen: Kuinka monta prosenttia jäljelle jääneistä ihmisistä oli hyviä?

  2. Hirvisaari näyttää edellyttävän teistisyyttä teologista tutkimusta tekeviltä yliopistojen osastoilta. Se on kummallinen vaatimus nykypäivänä kun kaikki tiedämme tutkimuksen todellista tietoa tuottaakseen täytyy olla kohdettaan riippumattomasti ja objektiivisesti tarkastelevaa. Silloin jotakin kohdetta tutkivilla uskonnollinen usko, tunteet t.m.s kohdettaan kohtaan hämärtävät objektiivisuutta ja vaarantavat tulosten laadun. Joskus tosin tuntuu, että uskonnollisesti suuntautuneiden teologien tekevän sen tahallaan jotta pystyisivät levittämään uskonnollista propagandaa mielikuvitusmaailmansa puolesta.

    Olisikin toivottavaa, että uskonnollisten yhteisöjen pappien ammattikoulutus erotettaisi täydellisesti tieteellisten yliopistojen koulutuksesta jolloin teologiset tiedekunnat muodostuisivat neutraaleiksi suhteessaan kaikkiin erilaisiin uskontokuntiin ja niiden oppeihin. Silloin tiedekunnassa saatettaisi paremmin harjoittaa todellista tietoa ja ymmärrystä tavoittelevaa tutkimustoimintaa. Samalla myös kukin uskonnollinen yhdyskunta olisi todella vapaa järjestämään saarnaajiensa, pappien j.n.e. ammatillisen opetuksen juuri omalla tavallaan ja omien halujensa mukaan.

    Hirvisaari myös julistaa jumalien olemassaolon mahdollisuutta. Se on totta, jumalilla on mahdollisuutensa olemassaoloonsa. Tokikaan yhtään riittävästi määriteltyä jumalaa ei ole pystytty todistamaan olemassaolevaksi. Mutta koska erilaisia uskomuksia jumalista kaikkine versioineen on niin paljon, niiden kaikkien paikkaansapitävyyttä on käytännössä mahdotonta käydä läpi. Etenkin kun uusia uskomuksia tulee sitä mukaa kun entisiä kumotaan. Jäljelle jääkin vain, että yhdenkään jumalan olemassaolo on niin epätodennäköistä, että käytännössä voimme lähteä käsityksestä ettei niitä ole yhtään oikeasti olemassa. (Huom: kristityillä ei ole tällä tavalla tarkasteltavaksi kelpaavaa määritelmää jumalastaan/-istaan sillä kuvaukset heidän pyhinä pitämisssään kirjoituksissa ovat epäeheitä, vrt. Teodikea j.n.e.)

    Toisaalta voimme toki myös katsoa, että jos jotakin puupökkelöä tai kiviröykkiötä palvotaan jumalana niin se pökkelö tai kasa on fyysisesti reaalimaailmassa olemassa. Sen paranormaalit ominaisuudet toki ovat ihan eri juttu.

    • Kiitän asiallisesta ja ansiokkaasta kommentista, joka on tämäntyyppisissä keskusteluissa ilahduttavan piristävä poikkeus kaiken höperön rääkymisen keskellä. Kommentti ansaitsee tulla nyt heti huomioiduksi ja myöhemmin syvemmin ruodittavaksi.

    • Teologit ovat elämän ja kuoleman asiantuntijoita, ja jo siinä mielessä on hyvä, että niin arkatuntoiseen aiheeseen syventyneellä papistolla on vankka akateeminen koulutus. Ja kristinuskon kyllästämässä maassa on perusteltua harjoittaa kristillistä teologiaa. Sielunhoitotyössä tarjottavalla lohdutuksen sanalla on suuri merkitys ja koulutuksella historiallinen pohja.

      On kieltämätöntä, että kirkolla ja teologialla on ollut keskeinen merkitys koko yliopistolaitoksen synnyssä. Kristinuskon henki tuottaa hyviä asioita. Pelkästään sen tähden on suurta sokeutta valita suunta, joka johtaa kristinuskon torjumiseen ja hylkäämiseen.

      Uskontotiedettä voi opiskella humanistisessa tiedekunnassa. Se olisi ateistien paikka.

      Luojan olemassaolon mahdollisuus ei katoa saivartelulla. Universumin mysteeri on valtavan suuri, ja yksi takuuvarmasti mahdollinen selitys luomakunnalle on sen Luoja. Sen tähden siihen uskominen on älyllisesti täysin oikeutettua. Mitään todistamisia ei tarvita eikä kaivata.

      Ennen kaikkea painotan kuitenkin teologisen metafysiikan merkitystä, ja näen sen olevan äärimmäisen tärkeä tekijä kaikkia tieteenaloja kokoavana voimana. Sen tähden suren kovasti teologian rappiota. Opiskelijat ovat aivan kujalla luullessaan kieltämisen olevan ainoa älyllisesti järkevä mahdollisuus, mitä yltiöliberaali nykyaika pyrkii ihmisten mielenmaailmaan runnomaan.

      Toistan tähän, mitä vastasin toiselle henkilölle toiseen kommenttiin: Tuntuu siltä että aika monet häpeävät jopa sitä mahdollisuutta, että heitä pidettäisiin uskovaisina, koska opiskelevat teologisessa tiedekunnassa. Niinpä sitä karmivaa mahdollisuutta pitää torjua kiroilemisella, alkoholin ihannoimisella, feminismillä ja mahdollisimman liberaalilla seksuaalietiikalla ja hurjasteluilla. Se, joka uskomista häpeää, ei kuuluisi laisinkaan teologisten tieteiden pariin.

      Kaikki on kiinni hengestä.

  3. Olen seurannut opiskelevan sukulaiseni kautta läheltä Helsingin teologisen tiedekunnan touhuja. Kaikkea muuta kuin uskovaista. Homotus, ateismi ja näennäshumanismi kuin villit lupiinit kukinnollaan. Jotkut konservatiiviset piirit yrittävät pitää uskoa hengissä. Guruista ei viitan häivähdystäkään. Tosin henkevät uskovaisetkin tässä hyvin riittävät. Joskus kirjoitin kirjan etiikasta ja metafysiikasta. Harva jaksoi/viitsi lukea. Kevyt on kaunista.

    • Tuntuu siltä että aika monet häpeävät jopa sitä mahdollisuutta, että heitä pidettäisiin uskovaisina, koska opiskelevat teologisessa tiedekunnassa. Niinpä sitä karmivaa mahdollisuutta pitää torjua kiroilemisella, alkoholin ihannoimisella, feminismillä ja mahdollisimman liberaalilla seksuaalietiikalla ja hurjasteluilla. Se, joka uskomista häpeää, ei kuuluisi laisinkaan teologisten tieteiden pariin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s