James Hirvisaari

625. Tieteestä ja uskosta

1 kommentti

Sekulaari tiedemaailma pitää itsestäänselvänä, että uskomisen kohdetta ei (tietenkään) ole olemassa. Faktatieto onkin kaiken akateemisen ja tieteellisen työskentelyn lähtökohta; uskon kohteen olemassaoloahan ei voida mitenkään todentaa. Tieteen kontekstissa tutkimustulosten täytyy perustua todistusaineistoon.

Luonnontieteet ja fysiikka soveltuvat tutkimaan sitä, kuinka maailma toimii ja kuinka se on rakentunut. Sen sijaan metafysiikka pyrkii pureutumaan syvemmälle eli todellisuuden perimmäiseen luonteeseen ja olemassaolomme syihin, eikä se voi jumalakysymystäkään ohittaa (teologinen metafysiikka). Pidänkin metafysiikkaa Aristoteleen tavoin korkeimpana tieteenä, vaikka siinä joudutaankin operoimaan paljon spekulaatioiden tasoilla ja askartelemaan myös jokseenkin tavoittamattomien asioiden parissa sekä uskon ja tiedon rajapinnoilla. Metafysiikan voidaan kuitenkin katsoa olevan kaiken tieteentekemisen taustalla.

Tieteellinen maailmankuva perustuu tietoon, ja sen tähden usko Jumalaan on sinne hankalasti sovitettavissa. Yksittäiset tiedemiehet voivat toki intuitiivisesti uskoa, ja uskomisen järjellisenä perusteena voi olla esimerkiksi mahdollisuuksiin pohjautuva jumalaperustelu eli modaalinen ”jumalatodistus”, joka antaa uskomiselle itsestäänselvän älyllisen oikeutuksen: Koska on varmasti mahdollista, että Luoja on olemassa, uskominen Luojaan on älyllisesti täysin oikeutettua (JH 2018). Viitteitähän Luojasta on toki paljonkin – ennen kaikkea luomakunta itse.

On joka tapauksessa hyvä ja hyödyllistä ymmärtää, mikä on tieteellisen maailmankuvan pohjana: se on ihmisten kapasiteetilla ja ihmisten resursseilla saavutettu inhimillinen tieto. On huomattava, että kysymys ei ole siitä, että tiedemaailmakaan julkeaisi esittää faktatietona, että Jumalaa ei olisi. Sitä asiaa ei yksinkertaisesti tiedetä, ja siinä mielessä elämme universumin ja elämän suurten mysteerien keskellä.

Tieteen kehitys on joka tapauksessa uskon kannalta erittäin hyödyllistä: usko tulee sitä puhtaammaksi mitä enemmän siinä on tiedettä rinnalla. Tieto auttaa uskoa vapautumaan esimerkiksi alkeellisista taikauskoista ja myyttisistä maailmanselityksistä. Tieto auttaa uskoa myös olemaan mieltämättä uskoa tiedoksi. Usko ei ole tiedon ja järjen vastakohta, vaan se on tiedon ja järjen jatke.

Kaikkea tietoa ei ole vielä saavutettu, joten rehellisen tieteentekemisen tulee olla avoin joka suuntaan – myös Luojan suuntaan.

Usko puhdistukoon, tiede avartukoon!

Lue: 485. Arkijärki pettää

 

Kirjoittaja: jameshirvisaari

Kansanedustaja 2011-15, teologian kandidaatti (Helsingin yliopisto), kansanedustajaehdokas 2019 (ref), Reformin koordinaattori 2016-, eduskuntaryhmän puheenjohtaja 2013-15, talousvaliokunta 2011-12, lakivaliokunta 2011-15, VR hallintoneuvosto 2012-14, kunnanvaltuutettu (Asikkala) 2009-15, kunnanvaltuuston 1. vpj 2013-14, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Asikkalan Muutos ry:n puheenjohtaja 2014-15, Päijät-Hämeen poliisilaitoksen neuvottelukunta 2013-15, Päijät-Hämeen maahanmuuttopoliittisen ohjelman ohjausryhmä 2009-15, Kanavajazz ry varapuheenjohtaja & taiteellinen johtaja 2009-, veturinkuljettaja emeritus (vapaaherra).

One thought on “625. Tieteestä ja uskosta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.