James Hirvisaari

640. Valoisa maailmankuva

2 kommenttia

Olen joskus kirjoittanut, että minulla on kristinuskon pohjalta varsin synkkä maailmankuva. Olen ajatellut, että universumi on äärimmäisessä vauriotilassa ja että tämän kaiken täytyy olla jonkinlaisen kosmisen katastrofin seurausta, koska jopa luojan itsensä piti astua tänne keskellemme ja osallistua mitä hirvittävimpiin kärsimyksiin.

Tämän syksyn aikana ajatteluni on siinä suhteessa radikaalisti muuttunut, oikeastaan lähinnä teologisten maisteriopintopintojeni ansiosta. Aiemmin olen nähnyt sekasortoisen maailmantilanteen omalle ymmärrykselleni sietämättömän vakavana. Tällä planeetalla on niin kovin paljon pahuutta, kärsimystä ja kuolemaa, että jopa oma toiveikkuuteni on tuntunut eettisesti liian irvokkaalta. Sen tähden kaltaiseni syntyjä syviä pohdiskeleva luonne voi helposti kokea eksistentiaalista ahdistusta – enemmän tai vähemmän.

Mutta nykyään maailmankuvani on erittäin valoisa – puhtaasti kristinuskon pohjalta sekin. Olen nimittäin nykyään täysin vakuuttunut siitä, että universumin kokonaisuus on ja aivan alusta saakka on ollut täysin suvereenisti Jumalan hallinnassa. Mieleni maailmoissa on tapahtunut selkeä paradigman muutos. Kvanttihyppy.

Maailma ei ole hyvän ja pahan taistelukenttä vaan Jumalan maailma.

Syntiinlankeemuksella, pahalla ja kärsimyksellä on jokin selittämätön mutta selvästi suunniteltu merkitys tässä prosessissa. Raamattuteologia hieman valottaa asiaa: apostoli Paavali sanoo suoraan, että ahdistukset saavat aikaan hyviä asioita (Room 5:3).

On silti selvää ja täysin ymmärrettävää, että ihmisen kokiessa kovaa kipua, kärsimyksen – jo teoriassa mahdollisesti sisäistettykin – positiivinen merkitys hälvenee helposti mielestä. Toki inhimillisellä järjellä ajatellen kaikissa Jumalan puolustamiseen pyrkivissä teodikeoissa yksilön kokemaa kärsimystä vähätellään. Mutta kuolemakin voidaan nähdä jonkinlaisena vapahduksena, joka viimein lopettaa kärsimyksen. Usko, toivo ja rakkaus kantavat kuolemankin yli.

Juliana Norwichlainen kirjoitti 1300-luvulla Kristus-ilmestystensä pohjalta aivan huikeaa teologiaa. Hänen sanomansa on äärimmäisen lohduttava:

”Kaikki kääntyy hyväksi, kaikki kääntyy hyväksi, aivan kaikki kääntyy hyväksi.”

On selvää, että tällainen metafyysinen maailmankuva edellyttää rinnakkaistodellisuutta, taivasten valtakuntaa. Mahdollisuuden sellaiseen äärimmäiseen luottamukseen ja toivoon tarjoaa kristillinen usko ja maailmankatsomus.

Sieluillamme on hyvä paimen.

Kirjoittaja: jameshirvisaari

Kansanedustaja 2011-15, teologian kandidaatti (Helsingin yliopisto), kansanedustajaehdokas 2019 (ref), Reformin koordinaattori 2016-, eduskuntaryhmän puheenjohtaja 2013-15, talousvaliokunta 2011-12, lakivaliokunta 2011-15, VR hallintoneuvosto 2012-14, kunnanvaltuutettu (Asikkala) 2009-15, kunnanvaltuuston 1. vpj 2013-14, valtuustoryhmän puheenjohtaja, Asikkalan Muutos ry:n puheenjohtaja 2014-15, Päijät-Hämeen poliisilaitoksen neuvottelukunta 2013-15, Päijät-Hämeen maahanmuuttopoliittisen ohjelman ohjausryhmä 2009-15, Kanavajazz ry varapuheenjohtaja & taiteellinen johtaja 2009-, veturinkuljettaja emeritus (vapaaherra).

2 thoughts on “640. Valoisa maailmankuva

  1. Tähän aiheeseen olisin voinut kirjoittaa paljon muutakin ja tuoda esiin paljon tarkentavia seikkoja, mutta en nyt halunnut ryhtyä romaania laatimaan. Tässä keskeinen kiteytys: luota täysillä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.