PS:llä oli hyvät mahdollisuudet muodostua kansanliikkeeksi. Mutta PS ei halua olla kansanliike. PS haluaa olla ennen kaikkea puolue. Siinä on suuri ero. PS ajautui kansanliikkeestä poteropolitiikkaan. (1/5)
Elitismi, salonkikelpoisuus ja teeskentely on muodostunut puolueessa leimalliseksi, ja joukkuehengen vaaliminen on unohdettu. Rohkeita, voimakkaita ja värikkäitä kansansuosikkeja hyljeksitään, harmaata massaa ja hienohelmoja suositaan. (2/5)
Silti muut puolueet jatkuvasti pöyristelevät perussuomalaisia ja haluavat edelleenkin heitä ulkoapäin määrittää. PS pyrkii muita miellyttämään, mutta sellainen ei politiikassa tietenkään koskaan onnistu. Valitettavasti PS matelee vihollistensa jaloissa. (3/5)
Valitsemallaan nöyristelylinjalla PS ei pääse optimiin, mutta yhteishenkeä vaalimalla ja tiukasti omaa joukkuetta puolustamalla sillä olisi mahdollisuudet yli 30% kannatukseen. Ehkä oppi menee perille sitten joskus, kun johdossa on todellisia ilmapiiriasiantuntijoita. (4/5)
Onko siis nyt käynytkin niin, että PS on hylännyt kansallismielisen liikkeen torjumalla joukoistaan kansallismielisiä toimijoita ja kuvittelemalla olevansa parempien ihmisten puolue? (5/5)
James Hirvisaari 
Vastaa