James Hirvisaari


Jätä kommentti

582. Jazzblues-improvisaatio

Jazzblues-sooloissa kitaralla käytän improvisaatiota, joka perustuu

  1. sointupohjaisuuteen
  2. asteikkopohjaisuuteen
  3. freepohjaisuuteen
  4. blueskuvioihin sinisine nuotteineen sekä
  5. mikrotonaliikkaan.

Näitä kaikkea luovasti sekoitellen. Sitä on melko vaikea opettaa toiselle. Ja kaukanahan olen vielä itsekin maailman mestarien tasosta. Kitara on helppo säestyssoitin, mutta jazz-instrumenttina se ei todellakaan ole helpoimmasta päästä. Varsinkaan jazz-improvisaatio kitaralla ei ole ihan helppo laji.

Sinisistä nuoteista:

– In jazz and blues, a blue note is a note that—for expressive purposes—is sung or played at a slightly different pitch than standard. Typically the alteration is between a quartertone and a semitone, but this varies depending on the musical context. (Wikipedia 7.8.2019)

Aiemmin kirjoittamaani musiikista ja jazzista:

454. Jazz

285. Bluesjazzia kanavalla

199. Jazz-neekerit

 

Soitantaa Vääksyn kanavan Toivo Kärki -lavalla 26.6.2016

 


Jätä kommentti

581. Synkkä maailmankuva

Maailmankatsomukseeni eli näkemykseeni elämän ja todellisuuden kokonaisuudesta vaikuttaa maailmankuvani eli todellisuuskäsitykseni, joka on erittäin synkkä. Yllättävältä saattaa kuulostaa se, että se johtuu suurelta osin kristinuskosta. Maailmankatsomustanihan sävyttää kristillinen, paljolti Raamatun kirjoituksiin pohjautuva elämänkatsomus eli henkilökohtainen elämänkäsitys.

Mutta evankeliumihan on ilosanoma! Kuinka siis kristinusko voisi olla synkän maailmankuvan taustalla? Vastaan, että kyse on sekä ympäröivän maailman että Raamatun tarjoamasta TILANNEKUVASTA. Ensinnäkin kaikille lienee ilmeistä, että suuri itsekkyys ja jopa pahuus hallitsee maailman ilmapiiriä: ihmiset eivät ole hyviä toisilleen, ja sodissa saatanallinen raakalaisuus pääsee valloilleen. Toiseksi Uuden testamentin maailmankuva on erittäin synkkä. Evankeliumikirjojen mukaan kristinuskon keskushahmon, Jeesus Nasaretilaisen, mukaan ihmiskunta tarvitsee pelastajaa. Johannes kirjoittaa suoraan, että koko maailma on pahan vallassa (1. Joh 5:19).

Raamatun mukaan maailma ja ihmiskunta ovat kirouksessa. Maailmassa onkin paljon monenlaista tuskaa, kärsimystä ja ahdistusta. Myös eläimet ovat turmeluksessa; vaikka luonto ei ole paha, se on äärimmäisen julma. Sen sijaan ihmisen pahuudesta johtuva kärsimys on hyvin usein tahallista tuskan tuottamista.

Näen maailmantilanteen erittäin synkkänä. Sellainen se lienee ollut koko ihmiskunnan historian ajan. Evankeliumi tarjoaa ihmisille toivoa luvatessaan parempaa elämänlaatua ja jopa ikuista elämää, ja moni on tilaisuuteen tarttunutkin viimeisen parin tuhannen vuoden aikana. Evankeliumi on vetänyt ihmisiä joukoittain puoleensa, ja monia kirkkokuntia on aikojen saatossa syntynyt.

Katsoin eilen elokuvan Arrival. Sen lopussa esitettiin kysymys, olisitko elämässäsi muuttanut mitään, jos olisit nähnyt tulevaisuutesi ennalta ja jos olisit voinut valintojasi muuttaa. Itse jäin pohtimaan sitä, olisinko laisinkaan halunnut tulla tähän kirottuun maailmaan ja sen synkkään todellisuuteen, jos se minusta olisi ollut kiinni.

Raamatun ennustusten mukaan tämä maailmanhistoria etenee väistämättä kohti Harmagedonin suursotaa ja sen jälkeistä lopullista tuhoa.

Kristillinen maailmankatsomus sisältää kuitenkin uskoa, toivoa ja rakkautta. Ihmisten elämässä on myös paljon iloa. Itsellänikin on ollut aivan käsittämättömän rikas ja värikäs elämä – ja ainakin tähän mennessä suhteellisen vähän kärsimystä. Lienee vain parasta jatkossakin luottaa siihen, että elämä kantaa kuolemaan saakka (sic!) ja että taivasten valtakunta on olemassa.

Koska se on varmasti mahdollista.

 

Koko maailma on pahan vallassa.

 


2 kommenttia

580. Lokalistit ja globalistit

Minä en hyväksy syntymässä olevaa kansan kahtiajakoa ja vihan ilmapiiriä. Jokaisen pitää tehdä parannusta.

Tarkoitan tässä nyt ihan meitä kantasuomalaisia. Osa meistä on lokalisteja ja osa globalisteja. Osa vastustaa rajatonta maahanmuuttoa ja osa sellaista kannattaa.

Kummassakaan ei sinänsä ole mitään väärää; on vain erilaiset näkemykset, joihin täytyy olla oikeus. Sen tähden keskinäistä vihanpitoa ja nimittelyä olisi vältettävä.

Globalistit voisivat aloittaa liennytyksen lopettamalla rasistihuutelun. Jos lokalistit haluavatkin torjua massamaahanmuuton, se asia ei tee heistä pahoja ihmisiä vaan pikemminkin hyviä.

Erityisesti on huomattava, että juurikin globalistit ovat demonisoinnillaan hyökänneet oman kansansa toisinajattelijoiden kimppuun, eivät lokalistit.

Jos poliittisen – parlamentaarisen tai ulkoparlamentaarisen – toiminnan päämääränä on kuitenkin yhteiskuntarauhan ja -järjestyksen horjuttaminen, tahallinen vihanlietsonta, kansan jaakaantuminen ja kaaoksen aikaansaaminen, toiminta on kansanpetturien harrastusta, joka ei ansaitse mitään suojaa eikä puolustelua.


2 kommenttia

578. Karkea kielenkäyttöni

Moni on vuosien mittaan hämmästellyt ajoittain harrastamaani karkeaa kielenkäyttöä. Se ei ole ollut möläyttelyä, vaan sille on syynsä.

1) Vastustan poliittista korrektiutta epäkorrektilla retoriikalla; kissat pöydille.

2) Puolustan sananvapautta levittämällä verbaalisia seiniä; seuraajilla on helpompaa.

3) Se on minulle taiteenlaji; jazz rikkoo rajoja.

 

Hyvin harva kykenee ymmärtämään, miksi olen kirjoittanut Twitteriin tuollä tavoin. Tähdennän, että minua ei kenenkään tarvitsekaan ymmärtää. Jotkut asiaan syvemmin perehtyneet kuitenkin ovat ilokseni oivaltaneet jutun jujun.

En tarkoita, että MINULLA olisi seuraajia, vaan tarkoitan levenevän sananvapauden uomassa kulkevia henkilöitä yleensä. Enkä todellakaan ole ollut ainoa sananvapauden puolesta protestoiva ihmisyksilö.

Sananvapauttahan on pyritty kaventamaan tässäkin maassa jo vuosikausia.


2 kommenttia

577. Ei yhtäkään virhettä

Ei yhtäkään virhettä. Ei ainoatakaan.

En siedä minkäänlaista halveksuntaa, mitätöintiä tai vähättelyä politiikan vuosiani kohtaan.

Kritiikki on toki itsestäänselvää, koska on erilaisia mielipiteitä, mutta virheitä en ole tehnyt, vaan linja on pitänyt.

Aina. Ja olen ollut aina oikeassa.

Olen edelleen kansakunnan kovimpien mm-kriitikkojen joukossa.

Ja tulen olemaan. Suomen ja suomalaisten puolesta.

 

Totuuden puhuja. Suomen vaarallisin mies. Suvakkien kannalta.


5 kommenttia

576. Kristityt – pahan karttajat

Kristittyinä pidän niitä ihmisiä, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen omana Vapahtajanaan. Yleensä sellaiset ihmiset haluavat karttaa kaikenlaista pahuutta ja vääryyttä.

Jeesukseen uskovat kristityt pyrkivät siis elämään mallikelpoisesti, mutta heitä vihataan erityisesti siksi, että he haluavat elää siveästi eivätkä harrasta seksiä avioliiton ulkopuolella – eivätkä hyväksy perversioita. Kristittyjen olemassaolo on siten piikki synnintekijöiden lihassa ja omassatunnossa.

Suomessa kansakunnan kannalta vakava ongelma on siinä, että punavihreä liberaali valtaeliitti kaikin tavoin vastustaa kristinuskoa – tietenkin varjellakseen omaa maailmankuvaansa ja synninharjoitustaan, joita kristinusko heidän mielestään ikävästi häiritsee.

Parasta mitä on tarjolla

Evankeliumi on parasta mitä meille on tarjolla. Se on ilosanoma sovituksesta, lähimmäisenrakkaudesta ja ikuisen elämän toivosta. Se on kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen sanoma. Kyse ei ole ihmisen omasta onnistumisesta vaan armolahjasta. Kun sana on sinussa, se sana sinut kantaa kuolemankin yli.

Sana sinut pelastaa, et sinä itse. Kukaan ei ole täydellinen, mutta kun sana on sinussa, synti ei kykene kadottamaan sieluasi.

Ilman sisimmässäsi olevaa sana-informaatiota häviät ja siis joudut tuhoon ja kadotukseen, mutta sehän on pelkästään LUONNOLLISTA kaikille ihmisille. Kenellekään ei niin ollen tapahdu vääryyttä. Mutta sen sijaan evankeliumi on YLILUONNOLLINEN väliintuleminen ihmisen iankaikkisuuskohtalon muuttamiseksi.

Usko on ainoa armonväline

Pelastuksen ja ikuisen elämän ihminen saa osakseen ottamalla ilosanoma vastaan ja siihen turvatumalla eli uskomalla. Usko on siten ainoa armonväline. Kaste ja ehtoollinen ovat puolestaan ”uskonvälineitä”, jotka lähinnä vahvistavat kristittyjen varmuutta heidän osallisuudestaan sielujen pelastukseen.

Evankeliumi on siis kuultavissa ja luettavissa ja ymmärrettävissä oleva HYVÄ SANOMA, joka on aitoperäisimmin esiteltynä ajanlaskumme ensimmäisten vuosisatojen aikana pyhistä kirjoituksista kootussa Uudessa testamentissa.

Tässä on evankeliumin pyhin ydin, jonka sinä joko uskot tai hylkäät: Se on sanoma Jeesuksesta, Jumalan Pojasta, joka syntyi ihmiseksi ja kärsi viattomana ristinkuoleman ihmisten puolesta ja siten pelasti Jumalasta synnin takia erossa elävän luomakunnan ikuiselta tuholta. Hän antoi rakkauden esimerkin ja kärsi, jotta sinulla olisi ikuinen elämä.

On selvästi nähtävissä, että vielä tässä ajassa planeettaamme hallitsee henkivaltainen saatana, joka orjuuttaa ihmisiä tekemään sairasta tahtoaan. Evankeliumin mukaan viimeisen sanan sanoo kuitenkin Jeesuksen Kristuksen Isä, Jumala, joka aikanaan tuhoaa pahan lopullisesti ja perustaa täydellisen ja ikuisen rakkauden valtakunnan.

Sitten kun kaikki on tapahtunut, esikosmisissa katastrofeissa saastuneen universumin puhdistus on suoritettu. Paha on saanut palkkansa, ja kaikkialla vallitsee Jumalan kirkkaus. Pimeys on hävinnyt; rakkaus on voittanut.

Tämä kaikki voi tietenkin ulkopuolisesta kuulostaa sadulta ja pelkältä toiveajattelulta. Mutta kenenkään ei tarvitse olla pelkän mielikuvituksellisen teorian varassa, sillä evankeliumissa on myös HENKI, jonka todistaa uskoville yhteydestä Jumalaan ja riemullisesta osallisuudesta armon evankeliumiin. Maailma ei Henkeä aisti, mutta Jumalan lapset tunnistavat toisissaan Isän Hengen ja siinä samalla myös vanhimman veljensä Jeesuksen Kristuksen rauhaisan läsnäolon. Niin on kaikissa kirkoissa ja missä tahansa on kristittyjä koolla.

Siitä me puhumme: elämän Sanasta – ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille – minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa. Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen. (1. Joh 1:1-4)