James Hirvisaari


1 kommentti

583. Kukkavirta

Kansanedustaja Vilhelm Junnilan hieno puhe Turun Kukkavirta-tilaisuudessa, joka järjestettiin Suomen ensimmäisen islamilaisen terrorimurhaiskun uhrien muistoksi 18.8.2019.

 

”Hyvät kuulijat,

Kaksi vuotta sitten Suomen Turun ylle kertyi synkkiä pilviä. Noista pilvistä ei ropissut sadetta vaan kosteus kaupungin kasvoilla koostui kyyneleistä. Kyyneleet eivät syntyneet Auran aalloista vaan suolasta, jota haavoihimme siroteltiin. Haavoihin, jotka eivät enää umpeutuneet.

Kello oli 16.02 ja tapahtui se, mitä Suomessa ei koskaan pitänyt tapahtua. Olemme kokoontuneet tänne Aurajoen rantaan muistamaan Suomen ensimmäisen jihadistisessa tarkoituksessa tehdyn islamilaisen terrori-iskun uhreja sekä laskemaan kukkia hiljaisen virran vietäväksi heidän muistolleen.

Terrorin uhreiksi joutui kymmenen viatonta henkilöä, joista kaksi menehtyi. Kotiseutuamme kohtasi äärimmäinen paha ja tämän pahuuden takia kuolleiden, loukkaantuneiden ja heidän läheistensä tragedia ei saa koskaan painua unholaan. Muistamme historiaa, jotta voimme oppia siitä.

Iskun jälkeen meille kerrottiin, että mitä enemmän elämä jatkuu arkisena, sitä nopeammin voimme käsitellä asiaa. Asiat yritettiin selittää parhain päin, jonka jälkeen niistä vaiettiin. Ajan kuva on se, että tietyistä asioista vältetään sanomasta mitään negatiivista. Yhtenäisyyttä ei kuitenkaan rakenneta siten, että yritetään olla vain yhtä mieltä ja vain koska asiasta ei uskalleta muuten keskustella. Ja ne, jotka uskaltavat, saavat tuntea sen nahoissaan.

Ilmiö on samantyyppinen kuin suomettuminen aikanaan. Jopa niin, että emme enää uskalla puolustaa sitä mihin uskomme ja huolehtia omasta turvallisuudestamme.

Turvallisuus on ollut yhteiskuntamme arvokkaimpia piirteitä. Nyt elämme äärimmäisen liennytyksen ja hyväuskoisuuden aikaa.

Uhrit maksoivat siitä kovimman hinnan. Muistakaamme heitä, kun kukat lipuvat pitkin Aurajoen pintaa.

Hyvät kuulijat,

Turun päivänä 2017 laskettiin jokeen ensimmäisen kerran kukkia uhrien muistoksi. Seuraavana vuotena ei kaupunki tai valtiovalta enää halunnut muistella järkyttävää tragediaa laisinkaan ja muistotilaisuuden järjestäminen jäi yksittäisille kansalaisille ja kansalaisliikkeille.

Kun terrori kohtasi Ranskaa, Norjaa tai Espanjaa, ei vastuu jäänyt yksinään omaisten ja kansalaisten hartioille. Suomen Turku pystyy parempaan.

Ei voi olla niin, että yhteiskunta äityy valikoimaan mitä tragediaa on suotavaa muistaa, mitä kärsimystä on sopivaa jakaa tai ketkä sitä saavat surra. Turun tragedia koskettaa kaikkia turkulaisia ja yhdessä meidän on se kohdattava, vaikka se voi vaikealta tuntua.

Vetoan Turun kaupunkiin, että se toimii sillanrakentajana ja kunnioittaa terrori-iskun uhreja valaisemalla kirjastosillan Suomen lipun väreillä jokaisena tulevana elokuun kahdeksantenatoista päivänä.

Vaikka aika unohtaisi uhrit, me emme unohda.”


Jätä kommentti

582. Jazzblues-improvisaatio

Jazzblues-sooloissa kitaralla käytän improvisaatiota, joka perustuu

  1. sointupohjaisuuteen
  2. asteikkopohjaisuuteen
  3. freepohjaisuuteen
  4. blueskuvioihin sinisine nuotteineen sekä
  5. mikrotonaliikkaan.

Näitä kaikkea luovasti sekoitellen. Sitä on melko vaikea opettaa toiselle. Ja kaukanahan olen vielä itsekin maailman mestarien tasosta. Kitara on helppo säestyssoitin, mutta jazz-instrumenttina se ei todellakaan ole helpoimmasta päästä. Varsinkaan jazz-improvisaatio kitaralla ei ole ihan helppo laji.

Sinisistä nuoteista:

– In jazz and blues, a blue note is a note that—for expressive purposes—is sung or played at a slightly different pitch than standard. Typically the alteration is between a quartertone and a semitone, but this varies depending on the musical context. (Wikipedia 7.8.2019)

Aiemmin kirjoittamaani musiikista ja jazzista:

454. Jazz

285. Bluesjazzia kanavalla

199. Jazz-neekerit

 

Soitantaa Vääksyn kanavan Toivo Kärki -lavalla 26.6.2016

 


Jätä kommentti

581. Synkkä maailmankuva

Maailmankatsomukseeni eli näkemykseeni elämän ja todellisuuden kokonaisuudesta vaikuttaa maailmankuvani eli todellisuuskäsitykseni, joka on erittäin synkkä. Yllättävältä saattaa kuulostaa se, että se johtuu suurelta osin kristinuskosta. Maailmankatsomustanihan sävyttää kristillinen, paljolti Raamatun kirjoituksiin pohjautuva elämänkatsomus eli henkilökohtainen elämänkäsitys.

Mutta evankeliumihan on ilosanoma! Kuinka siis kristinusko voisi olla synkän maailmankuvan taustalla? Vastaan, että kyse on sekä ympäröivän maailman että Raamatun tarjoamasta TILANNEKUVASTA. Ensinnäkin kaikille lienee ilmeistä, että suuri itsekkyys ja jopa pahuus hallitsee maailman ilmapiiriä: ihmiset eivät ole hyviä toisilleen, ja sodissa saatanallinen raakalaisuus pääsee valloilleen. Toiseksi Uuden testamentin maailmankuva on erittäin synkkä. Evankeliumikirjojen mukaan kristinuskon keskushahmon, Jeesus Nasaretilaisen, mukaan ihmiskunta tarvitsee pelastajaa. Johannes kirjoittaa suoraan, että koko maailma on pahan vallassa (1. Joh 5:19).

Raamatun mukaan maailma ja ihmiskunta ovat kirouksessa. Maailmassa onkin paljon monenlaista tuskaa, kärsimystä ja ahdistusta. Myös eläimet ovat turmeluksessa; vaikka luonto ei ole paha, se on äärimmäisen julma. Sen sijaan ihmisen pahuudesta johtuva kärsimys on hyvin usein tahallista tuskan tuottamista.

Näen maailmantilanteen erittäin synkkänä. Sellainen se lienee ollut koko ihmiskunnan historian ajan. Evankeliumi tarjoaa ihmisille toivoa luvatessaan parempaa elämänlaatua ja jopa ikuista elämää, ja moni on tilaisuuteen tarttunutkin viimeisen parin tuhannen vuoden aikana. Evankeliumi on vetänyt ihmisiä joukoittain puoleensa, ja monia kirkkokuntia on aikojen saatossa syntynyt.

Katsoin eilen elokuvan Arrival. Sen lopussa esitettiin kysymys, olisitko elämässäsi muuttanut mitään, jos olisit nähnyt tulevaisuutesi ennalta ja jos olisit voinut valintojasi muuttaa. Itse jäin pohtimaan sitä, olisinko laisinkaan halunnut tulla tähän kirottuun maailmaan ja sen synkkään todellisuuteen, jos se minusta olisi ollut kiinni.

Raamatun ennustusten mukaan tämä maailmanhistoria etenee väistämättä kohti Harmagedonin suursotaa ja sen jälkeistä lopullista tuhoa.

Kristillinen maailmankatsomus sisältää kuitenkin uskoa, toivoa ja rakkautta. Ihmisten elämässä on myös paljon iloa. Itsellänikin on ollut aivan käsittämättömän rikas ja värikäs elämä – ja ainakin tähän mennessä suhteellisen vähän kärsimystä. Lienee vain parasta jatkossakin luottaa siihen, että elämä kantaa kuolemaan saakka (sic!) ja että taivasten valtakunta on olemassa.

Koska se on varmasti mahdollista.

 

Koko maailma on pahan vallassa.

 


2 kommenttia

580. Lokalistit ja globalistit

Minä en hyväksy syntymässä olevaa kansan kahtiajakoa ja vihan ilmapiiriä. Jokaisen pitää tehdä parannusta.

Tarkoitan tässä nyt ihan meitä kantasuomalaisia. Osa meistä on lokalisteja ja osa globalisteja. Osa vastustaa rajatonta maahanmuuttoa ja osa sellaista kannattaa.

Kummassakaan ei sinänsä ole mitään väärää; on vain erilaiset näkemykset, joihin täytyy olla oikeus. Sen tähden keskinäistä vihanpitoa ja nimittelyä olisi vältettävä.

Globalistit voisivat aloittaa liennytyksen lopettamalla rasistihuutelun. Jos lokalistit haluavatkin torjua massamaahanmuuton, se asia ei tee heistä pahoja ihmisiä vaan pikemminkin hyviä.

Erityisesti on huomattava, että juurikin globalistit ovat demonisoinnillaan hyökänneet oman kansansa toisinajattelijoiden kimppuun, eivät lokalistit.

Jos poliittisen – parlamentaarisen tai ulkoparlamentaarisen – toiminnan päämääränä on kuitenkin yhteiskuntarauhan ja -järjestyksen horjuttaminen, tahallinen vihanlietsonta, kansan jaakaantuminen ja kaaoksen aikaansaaminen, toiminta on kansanpetturien harrastusta, joka ei ansaitse mitään suojaa eikä puolustelua.


2 kommenttia

578. Karkea kielenkäyttöni

Moni on vuosien mittaan hämmästellyt ajoittain harrastamaani karkeaa kielenkäyttöä. Se ei ole ollut möläyttelyä, vaan sille on syynsä.

1) Vastustan poliittista korrektiutta epäkorrektilla retoriikalla; kissat pöydille.

2) Puolustan sananvapautta levittämällä verbaalisia seiniä; seuraajilla on helpompaa.

3) Se on minulle taiteenlaji; jazz rikkoo rajoja.

 

Hyvin harva kykenee ymmärtämään, miksi olen kirjoittanut Twitteriin tuollä tavoin. Tähdennän, että minua ei kenenkään tarvitsekaan ymmärtää. Jotkut asiaan syvemmin perehtyneet kuitenkin ovat ilokseni oivaltaneet jutun jujun.

En tarkoita, että MINULLA olisi seuraajia, vaan tarkoitan levenevän sananvapauden uomassa kulkevia henkilöitä yleensä. Enkä todellakaan ole ollut ainoa sananvapauden puolesta protestoiva ihmisyksilö.

Sananvapauttahan on pyritty kaventamaan tässäkin maassa jo vuosikausia.


2 kommenttia

577. Ei yhtäkään virhettä

Ei yhtäkään virhettä. Ei ainoatakaan.

En siedä minkäänlaista halveksuntaa, mitätöintiä tai vähättelyä politiikan vuosiani kohtaan.

Kritiikki on toki itsestäänselvää, koska on erilaisia mielipiteitä, mutta virheitä en ole tehnyt, vaan linja on pitänyt.

Aina. Ja olen ollut aina oikeassa.

Olen edelleen kansakunnan kovimpien mm-kriitikkojen joukossa.

Ja tulen olemaan. Suomen ja suomalaisten puolesta.

 

Totuuden puhuja. Suomen vaarallisin mies. Suvakkien kannalta.